nunchakut ja näkymätön vihollinen

Runokokoelman kasaaminen 6

2012-02-02T20:02:00.000+02:00

Heikko vaihe taittui tänään helpommin kun syöksähdin hommien kimppuun heti aamusta. En siis taaskaan itse runokokoelmaan vaan muihin välttämättömiin vitutuksen kohteisiin jotka vaativat tekstillistä käsittelyä. Olisi ollut virhe yrittää väkisin unohtaa mielen päällä ollut asia ja aamupäivän aikana se ei sitten enää vituttanutkaan niin paljoa. Otin suht rennosti, pakkanen pakotti ja päädyin kaupungilta työhuoneelle vasta reilusti yli lounasajan, nälkäisenä kuitenkin. Työhuoneen järjestys on koko ajan parempaan. Voin viivata taas muutaman pitkään roikkuneen hankinnan pois listalta. Vintiltä löytyi myös oiva sohva jonka aion roudata nykyisen laverini tilalle. Jälleen askel kohti viihtyisyyttä. Ja ennen kaikkea käytännöllisyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta.

Hieman epäilyttää välillä tämä työpäiväkirja, ettei siitä vaan tulisi itse tarkoituksellinen. Ei. Voin päättää että näin ei käy. Sitä paitsi jos työ on kirjoittaa niin eikö omien työpuitteiden luominen kirjallisesti ole juuri sitä mitä pitää tehdä että homma luonnistuu vastaisuudessakin. Vuosien päästä toisenlaisissa projekteissa näistä fiiliksistä voi olla ennalta arvaamatonta hyötyä. Lisäksi saan listattua päivän päätteeksi tehdyt asiat ja hommille tulee sitä kautta aina pieni closure. Voin hahmottaa mistä jatka seuraavalla kerralla.

Joku sanoi joskus että tekstini ovat omaelämänkerrallista realismia. Se kuulosti ihan pätevältä termiltä. Ehkä siksikin on hyvä että käyn läpi näitä vanhoja juttuja ja kuvia. En kyllä epäile etteikö se tekisi hyvää kenelle tahansa. Parempi tsekkailla taloon sisään kuin tuijottaa sieltä ulos. Kaikenlaisten laitosten läpi meneminen on jättänyt jälkensä. Kaikenlaista tunneskeidaa mitä skidinä on jäänyt mieleen. Viipottava elämäntapa on saanut monta juttua unohtumaan.

Parin päivän tauko on nyt paikallaan. Otan kuitenkin jotain mukaan mikä muistuttaa minua työstä.

Edellisenä päivänä, ensimmäisen kirjoittajapaja-tapaamisen jälkeen keksin teokselleni teeman tai jonkinlaisen työnimen, se tuli mieleeni juuri ennen kuin olin menossa nukkumaan.

Runokokoelman kasaaminen 5

2012-02-02T19:41:00.000+02:00

Edellisen postauksen jälkeen lähes heti tuli olo ettei kaikki ole kohdallaan. Hehkuttelut työskentelyn siisteydestä kääntyivät nolosti ympäri kun tajusin kuinka vaiheessa olen.

Olen oikeastaan tosi herkässä ja avuttomaltakin tuntuvassa vaiheessa. Toisaalta uudellen järjestyvässä elämässä ja avoimemmissa fiiliksissä on todella paljon uutta voimaa. Sitä vain täytyy varjella liiallisilta ärsykkeiltä juuri nyt. Itseensä meneminen on hyvä juttu.

Runokokoelman kasaaminen 4

2012-01-31T21:45:00.021+02:00

Oolrait. Takana ovat ensimmäiset päivät kun paikka on tuntunut oikeasti työhuoneelta, eikä pelkästään esoteerisen kikkailun takia.

Shit. Olen edelleen kaukana varsinaisista teksteistä, uudemmista matskuista, kuin odysseus kotoaan

Tekstien läpikäynti on juuttunut jonnekkin opistoaikaisten matskujen tietämille. Hyvää on se, että jo tuolta ajalta tekstien tukena on ollut vihkoihin raapustamani unipäiväkirjan merkinnät. En varmaankaan kirjoittaessani tajunnut unien merkitystä tai sitä että niillä olisi jotain arvoa vastaisuudessa. Osa tosin on rustattu niin epäselvästi ettei niistä ole hyötyä. Osa taasen on niin sekavaa matskua sisällöltään, että noiden aikojen jälkeinen vapautuksen ja tyhjän päällä olemisen fiilis, se soirottelun aikaansaamaa surkea krapula, on paremmin ymmärrettävissä :) Tekstien, kaikenlaisten henkkaripalautteiden, soirounien ym. avulla saan puitua myös tuon ajan omaan arvoonsa ja mappeihin. Eräänlaista juurihoitoa tämä työskentely.

Erilaisia listoja on kertynyt hankittavista ja tehtävistä asioista. Tuntuu että työtä melkein säästelee, kuin hyvää romaania jonka ei soisi loppuvan. I got it going on :)

Helkkari sentään, missä olen ollutkaan. Täähän on kivaa. Tää on sitä mitä tykkään tehä.

Suunnitelmia, työkentän hahmottumista. Thats what its about. Mielessä kummittelee vielä pari syksyistä tapahtumaa joista en ole tehnyt juttua ja joita en ole työstänyt loppuun. Hyllyssä on kirjoja jotka ovat jääneet roikkumaan. All kinds of little shit.

Suunta on yksinkertaisempaan.

Nyt syöksähdän takaisin pinojen pariin.

Runokokoelman kasaaminen 3

2012-01-25T13:51:00.001+02:00

Hommat on edistyneet viime aikoina vaihtelevasti. Ehkä voisin pitää tätä työpäiväkirjaakin useammin jokaisen session jälkeen niin tulisi siitäkin enemmän rotia. Juha Rautio pitää esim. varsin laadukasta työpäiväkirjaa omalla blogillaan ja mikään ei estä itseäni kokeilemasta samaa taktiikkaa, ainakin osittain.

Juhan työskentelymeininkejä tsekkailessa tulin siihen tulokseen että oma työni on edelleen vasta rakenteissa, sopivien puitteiden luomisessa työlle. Työrutiini (erikseen lukkoon lyödyt ajat) ja järkevä sovitus muuhun elämään uupuvat tällä hetkellä. Saatan uuvuttaa itseni liiaksi ja sitten taas kadota etäälle muihin juttuihin. Kuva on vähän shaky, vasta tarkentumassa.

Hyvää on kuitenkin selkeä tunne siitä mikä on suuntani. Illalla mietin että hei, eihän runokokoelmaan tarvi kuin 47 runoa. Se ei tunnu paljolta ja jonkinlaisen otoksen voisin poimia suht iisisti, kasat eivät tunnu enää niin ylivoimaisilta kun ovat paremmassa järjestyksessä.

Järjestystä olen ruokkinut osin terapeuttisellakin tavaroiden raakausmeiningillä, huoneeni 13 neliötä eivät sisällytä enää kuin kirjahyllyn, sängyn, pöydän, tuolin ja kaksi lipastoa. Huoneen funktio on ilahduttavan selkeä aiempaan verrattuna. Pöydän aion japanilaistaa, eli leikata jalat lyhyemmäksi jotta pääsen lattialle hommiin, länsimainen työskentelyasento aiheuttaa persvaivoja pidemmän päälle ja lattiameininki tuo ilahduttavasti mieleen leikkimisen. Aina kun olen askarrellut olen jotenkin luonnollisesti vetäytynyt lattialle, so miksipäs en siirtäisi koko officea uudelle tasolle, sinne missä tapahtuu.

Another plan. Tekstejä läpikäydessä on herännyt tarve tehdä kartta omasta kirjoittamisesta, siitä miten olen edennyt ja milloin erityisesti olen tuottanut laadukkaampaa tavaraa ja milloin taas setti on kadonnut otteestaan.

Tunnistan edelleen heiluvan luonteenlaadun joka kuiskuttaa päässä hyppäämään mukaan erinäisiin prokkiksiin ja yhdistyksiin ym. näennäisesti tarpeelliseen. Tunnistan sen paoksi kohdata oma kasvu sillä matskuja läpikäydessä (muitakin kuin kirjoitusmatskuja) viriää yleensä epämiellyttävä tunne menneistä virheistä ja muusta sen sellaisesta, houkutus olla tiedostamatta niiden vaikutusta nykyiseen käytökseen. Poissa olemalla luon kuitenkin tilaa ja samalla kun tutkin itseäni en ole erillään muista, pikemminkin päin vastoin.

Ilmottauduin mukaan myös kevään mittaiselle kirjoittajapajalle. Ryhmä kokoontuu kolmen viikon välein ja tarkoitus on työstää pajalaisten omia tekstikokonaisuuksia eteenpäin, luonnollisesti ainakin lähelle julkaisukynnystä. Omat tavoitteeni ovat selkeät: saada runokokoelma julkaistua tämän tai ensi vuoden puolella.

Ehkäpä lisää hyviä aatoksia viriää Tampereella Elävän kirjallisuuden festivaaleilla jonne olen menossa edellisen vuoden tapaan. To show I mean business voisin ottaa alustavan kässärin messiin ja tyrkätä sen jonkun pahaa aavistamattoman pienkustantajan käsiin.... :)

Runokokoelman kasaaminen 2

2012-01-11T12:02:00.001+02:00

Avautuminen 2

Runokokoelman suhteen olen edennyt taaksepäin. Kaikenlainen järjestelyinto on levinnyt arkipäivän elämään, ei pelkästään siis kokoelman tekemiseen, se on muodostunut lähes sivuseikaksi ja hyvä niin. On paljon surua ilmassa, en tiedä johtuuko se siitä että järjestelee vanhoja asiota, puhdistaa juuria, vai onko suru itsessään laukaissut järjestelytoiminnan, että olisin tarvinnut surua voidakseni järjestellä.

On tullut yllättäviä löytöjä ja joidenkin vanhojen runojen ongelmat ovat ilahduttavan selkeästi nähtävillä. Näyttää siltä että olen yrittänyt liikaa näyttää joltakin ja koskettavat osuudet, aito puhe, on tullut teksteihin kuin sattumalta. Aina se on ollut kuitenkin lähtökohta ja ilman sitä ei mikään olisi alkanutkaan. Ongelma on seurannut sen kimppuun hyökkäävästä näyttämisen halusta, joka on lähellä opettamisen halua joka taas korostaa egoa ja luo lukijaan katseen ylhäältä päin. Runojen nämä osuudet ovat siis turhanpäiväisiä, omalle heikolle itsevarmuudelleni tehtyjä vrt. runkkaaminen. Sinällään siis ihan inhimillistä kyllä.Siemen on nähtävissä, mutta sitä ympäröivät olosuhteet, ilmapiiri, ei ole ollut aivan täyteen kukintoon kannustava, jostakin hiljainen. Tämä on se ilahduttava puoli, ongelma ei oikeastaan ole itsessäni vaan suhtautumisessani, minussa on kaikki potentia.Kaikki sama hiljaisuus. Paljoa ei tarvitse sanoa.

Mitä kirjoittamisen tulisi olla? Vaikuttamista. Vaihdan profiilistani runouden pois harrastusten puolelta ja siirrän sen ammatikseni. Ei pidä pelätä kasvaa. Who gives a shit anyways. On tullut paljon myötäiltyä, tehtyä prokkiksia, mutta olen ollut kuin hamsteri juoksupyörässä. Fell into that trap, josta olisi helppo syyttää muita, siinä on nähtävissä itsekkään minän oiva peittely-yritys joka tosin nyt on yllätetty itse teosta eikä oikein toimin pääse toteutumaan.Tarvitsen enemmän aikaa, toisin sanoen hitautta joka sulattaa agrression, tekee vaikutuksen, vaikuttamisen hymyileväksi, luo aitoa itsevarmuutta ja rohkeutta joka taas mahdollistaa laajemman näkemisen, yksinkertaisemman näkemisen, helpomman olemisen -> vaikuttamisen suhteellisen vähillä sanoilla -> runouden.Shiieeet :)

Runoilijuus sinällään ei merkitse juurikaan. Kirjoittaa voi monien muidenkin asioiden puolesta esim. jonkin hyvää asiaa ajavan järjestön puolesta (Amnesty, Oikeutta Eläimille, paikallinen alakulttuurilehti tjms.) tai sitten voi kaiketi tehdä jotain muuta yleishyödyllistä työtä, joskus ihan vaan auttamiseksikin kutsuttua toimintaa. Vähentää tällä tavalla aiemmin runkkaamiseen mennyttä epävarmuusaikaa. Runoilijuus runoilijuuden takia ei kiinnosta ketään (huomaa provosointi yritys, Emily Dickinsonit on ihan jees, Vincentin aaltosulkeiset varikset, elämät jotka eletään sulkeissa ja joista vapaudutaan ilman että ehditään saada kunnollista palkkaa, arvonantoa, jota jengi ei ole vielä valmis myöntämään. Kuka tai mikä sitä muka muutenkaan tarvitsisi, Who gives a shit...).

Runojen kirjoittaminen itsessään vie aikaa n. minuutista kahteen. Jos päivän muu aika ja toiminta on eriytetty tästä vallankumouksellisuudesta ei teksteillä ole mitään pohjaa. Kun päivän muut minuutit on voitettu puolelle, myös kirjoittamiselle syntyy enemmän aikaa, isommat ja tehokkaammat tekstit mahdollistuvat, tunnelataus niiden takana muuttuu vahvemmaksi. Oikeastaan ei ole väliä edes mitä kirjoittaa ja mistä sillä jos tunnelataus on oikea voi lukea vaikkapa parkkisakkoja ja se toimii vaikka sanat itsessään eivät tuntuisi olevan merkityksellisiä. Muoto vapautuu.

Kavahda omia vankkoja käsityksiä runojesi muodosta. Hyvää voi olla vain se kun teet virheen.Ilman niitä muoto jää suppeaksi, sliipatuksi hengen tuotteeksi. Tuotteeksi jota yrität myydä.

Let it live, anna virheiden elää. Elää pois
.
Kaikki palautuu lähtöpisteeseen.

2012-01-10T22:50:00.000+02:00

naurussasi pupuja ja puluja

kulta on unta

2012-01-10T22:44:00.001+02:00

kannamme jotain arvokasta lipasta
sisältö ei niin tuntematon, ei niin olennainen
kuin se että sitä kannetaan
kukin vuorollaan

on raskaana ja sitten ei kuitenkaan synnytä
joku toinen tekee sen
kaikki tietävät kuka, mutta sitä ei kerrota

2012-01-02T10:46:00.000+02:00

kiinni jäänyt karkuri alkaa hiiltyä tulen puutteeseen

sanomme etsivämme sytkäriä
mutta emme tee sitä

hoitaja varoittaa parin päivän päästä
alkavista vieroitusoireista
mutta kertoo kuitenkin lääkityksen olevan kunnossa

liidun valkeaa
vaimeaa liikettä
ruoka-aikaan

2012-01-01T00:03:00.000+02:00

korruptio

diilit editoidaan kuvanauhoilta pois
ennen tarkastajien tuloa

luulet näkeväsi jotain
mutta et aivan saa selvää

kävelikö tuossa äskön mies

antoiko hän kätensä piirileikkiin

viimeinen välähdys ennen lumisadetta

lauloivat yhdessä: ”Kuka pelkää mustaa miestä?”

2011-12-31T23:47:00.002+02:00

öitä

iltalääkkeet
herkistynyt olotila
lääkemukien kirkkaat värit
erikoisia aakkosia ja numeroita
ota ja näytä että nielet
monia ilmeitä
monia naamoja
jotkut piinattuja
osa on hiljaisempia
yksi tervehtii innokkaasti
toisella on puhevamma
on vajaaälyisiä
tai täysin terveitä
harvoja ovia ei aukaista
harvoja joihin ei mene lääkettä
jollain käsivarsi "Ei niin paha kuin unelmien sielunmessussa"
etelässä sanovat inkkariksi
pitkä tukka ja tummat piirteet joten voi hyvin tajuta nimen
kuin olisi jotain muinaista heimoa
alhaalla kolme liettualaista
kaikki puhuvat yhteen ääneen
"People of Russland" "Hot water"
joissain pelataan yhdessä pleikkaria
näkyy pätkiä iltauutisista
jokaisessa oma hajunsa
sakea kuin olisi vasta laitettu ruokaa
pottuja ja lihaa
vanhuksia jotka eivät niinkään haise
ääni kaheaa
ilmavirran pientä rahinaa
tuntee ponnistukset joita sen tuottaminen vaatii

2011-12-31T23:03:00.001+02:00

tanssilattialla marmorinpalasia

hameen kosketus

wu-tang käsien heilutus jonka vain tietyt tietävät

ei näy muusaa

vain rippeitä

hajanainen ryhmä nuoria rannalla

hattarat tötteröllä

nuori muusikko on lähdössä maailmalle

vanha tuttu on palannut sieltä ja on nykyään töissä pilvioheistuotteita myyvässä kaupassa

ampianen eksyy limukkalasiin ja hukkuu

laiha ja vaalea, pakkelin alta verestävä muija olisi halunnut nähdä sen kärsivän vaikka onkin vegaani ja rauhaa rakastava

on monia jotka näkevät maailman iltaruskon maailmana

ihmisen syöpänä jota vastaan se vimmatusti taistelee

näidenkin bileiden jälkeen poliisit ampuvat homeria sähkötainnuttimella selkään ja hän makaa margen sylissä tajuttomana

joka kerta täytyy elpyä uudelleen

helposti kaikki voisi mennä pieleen

elvytyspumppu pettää

kaikki on kuitenkin hyvin kunhan on vain musiikkia

joku taidokkaasti soittava mutta mitään sanomaton bändi

joka omistaa kappaleensa kaikille hyvännäköisille naisille

2011-12-31T22:37:00.002+02:00

keskuksesta soitettiin
ja sanottiin että siellä on menossa ruotsalaista pornoa
ruman näköisiä naisia
keskuksessa on tarjolla kahvia
aamuyön pikkutunteina
keskuksessa
halvan näköisistä naisista
tehdään halpamaisia huoria
pujotetaan kahden euron kolikko pilluun
ja pelataan pajatsoa
*väkinäistä naurua*
keskuksessa
annetaan siedätyshoitoa
ja rasvataan vasta-ajeltuja päitä kuin kullinnuppeja
jotta ne mahtuisivat perseenreikään
keskuksesta kuuluu voihkintaa
keskuksessa voi lukea päivän sanomalehden
vaihtaa ajatuksia
perhekuulumisia
keskuksessa on monta kanavaa
joku on paljastanut keskuksesta arkaluontoisia asioita
ja nyt häntä jahdataan
kanavilla näytetään martin luther kingin salamurhaa
keskuksessa on automaattinen valvontakoneisto
keskuksessa jotakin sahataan moottorisahalla
osa jengistä seisoo tiellä niin että ei aivan näe mitä siellä oikein tapahtuu
jos olet etäämpänä sinne yritetään vetää
täytyy valita puoli
ottaa käteen bongi tai pamppu
kumpikin johtaa keskukseen
joku on aina menossa keskukseen
keskuksessa peritään irtaimisto
ja kun sitä ei ole siirrytään
ruumiinosiin
keskuksesta voi ponnistella pois
mutta saa mukaansa arkun
metallisen ja kettingeillä köytetyn
et voi olla varma aukeaako se joku päivä
ainoastaan kohtuullisen varma
kannat aina mukana yhtä keskuksen osaa
ikiaikaista sarkofagia
robottia jota on mahdotonta tappaa
ja jolla on kello rinnassaan

keskus on hiljentynyt
kylmä talvinen aamunkajo koskettelee rakennuksia
taustalta kuuluu näppäimistön näpytystä
hiiren klikkailua
tunnin päästä tästä keskus on taas kiireinen
pannussa tuoretta kahvia
huomenet sanottu kymmeniä kertoja

2011-12-31T22:28:00.000+02:00

olen valtion väkivaltakoneiston toimeenpaneva osa

tehtäväni on rajoittaa sinua

olet pakotettu jatkamaan ja harkitsemaan uudelleen

määritän olemassaolosi rajat

olen yläpuolellasi ja käytän heikkoa itsetuntoasi hyväksi

ohjaan isällisesti

sinun pitäisi olla kaltaiseni

uhkun oikeutusta

sydämeni on kova

olen muutoshaluttomuuden ilmentymä

muuri

yhteiskunnan pysähtyneisyys

hitaus

kehityksen tiellä oleva aggressio

tarpeellinen voitettava vastavoima

se mikä teidän tulee ylittää

olen herkkä ja pelkään

kertokaa minulle lisää

kertokaa minulle kuinka se on parhaaksi

kertokaa!

2011-12-31T22:26:00.000+02:00

Tänä iltana!

Oulun poliisilaitos esittää:

Suomen ainoa selvittämätön poliisimurha.

Epäillyt ovat tuntemattomia.

Murhattu vailla nimeä.

Omaiset kadonneet.

Kaikki on järjestetty.

Jonkin ylähyllyn kulmassa tyhjennetty mappi.

Valmiina uusia tapauksia varten.

Näinä päivinä täytyy olla tarkkana soluttautujien varalta.

Selkeitä merkkejä: He kysyvät liikaa, tuntevat vääriä tyyppejä, ovat muualta, pitävät tatskoja, käyttävät salanimiä,

Tänä iltana!

Lähetämme suorana vainoharhoja.

Tänä iltana!

Voit mennä nukkumaan rauhassa.

RUUSUN VAIHEET

2011-12-31T22:08:00.000+02:00

I

THERE IS HOPE

pilkahdus tulevasta nupusta

se alkaa kasvaa umpinaisena
sisällään jotain mikä jo tiedetään
se saavuttaa jo kohtalaisen koon
kun epäonnekas tapahtuma
katkaisee sen kasvuvarrestaan

multaan tipahtaa
hiljalleen harmaantuva kuivuva
suljettu nuppu

viikkojen kuluessa
se aukeaa huomaamattomasti raolleen
päästää jotain sisältään
luovuttaa lopulta
kuin hylätty vanha asujaimisto

II

entisen kasvuvarren tyvessä
on jo uusi nuppu tulollaan
sen annetaan kasvaa täyteen mittaan

kuin lyhyt tulilieska
se on kannustettu

                    puhallettu

                          toivottu

                kärsimättömästi esiin

yhä uudelleen se aukeaa ja aukeaa
paljastaen lisää

se alkaa vaatia yhä enemmän energiaa
kasvuvarsi nyt jo kuin pumppaava suoni

takana pienempien nuppujen alkuja
jotka ovat lakastuneet
energian puutteessa jo alkutekijöihinsä
niiden potentia tarpeettomaksi jäänyt

oksa riippuu raskaana lapsestaan
kuin lohikäärmeen pää
sattuma kääntynyt sinuun

III

jatkuvaa sukellusta
pureutumista
uutta vetoa

jonnekin josta jää jälkeen

                     tyhjää tilaa

sanot: "Se ei ole vielä sitä mitä se voisi olla"

                     verta ja suonta
                     aukeavaa nahkaa

lempeää syntymistä
kasvua
jolle ei mahda mitään

sitä näkee kaikkialla
se vain kääriytyy

                palaa palaa

THERE IS NO STOPPING IT

                     vie kotiin

            ottaa kädestä

      saapuu suihinottoon

avaa oven

            laittaa musaa

      värjää huulensa punaisiksi

vaipuu nojatuolistaan rakkauslandiaan
tulee istumaan samaan pöytään

olen nähnyt hänen katseensa jo kaukaa
se ei ole kohden minua
vaan sitä mitä minusta on tullut

                        jatkuvaa potentiaa

herttuoita epävarmuuden maassa

           samassa jamassa

         samsarassa

   täydellinen pari

   rakkautta ilmassa

2011-12-27T17:33:00.000+02:00

outona välähdyksenä ennen kotia
minulle annettiin unta

Runokokoelman kasaaminen

2011-12-19T22:23:00.001+02:00

Avautuminen.

Kokeillaanpa vaihteeksi ihan tavallista jutustelua. Kollegojen inspiroimana täallaiselle julkiselle tilanteen selvitykselle voi olla ihan tarvetta jotta pääsee eteenpäin prosesseissa.

Aloitin runokokoelman kasaamisen viime viikolla. Takana pari matskujen läpi käymis päivää. Posted lappuja ja kuvioita jotka ovat jakaantuneet erinäisiin osioihin ja joiden välillä viriää jos jonkinlaisia viivoja ja sykkyröitä. Tuntuu hyvältä visualisoida rakennetta konkreettisesti palikoiden avulla. Keep it simple. Kasa tuntuu edelleen jotenkin epämääräiseltä ja liian isolta, kuin seisoisi jonkin ison objektin edustalla näkemättä kunnolla sen yli. Runoja on kertynyt jo jonkin verran ja uuden matskun tuottamisen suhteen on ihan hyvä vire joten taaksepäin katsomiselle ei ole ollut tarvetta, tai tuo tarve on hiljaa kasvanut, poukkoilessani ilman road mappia ODB tyyliin milloin minnekin intuition lankoihin luottaen.

Onko punaista lankaa? Tarvitsenko sellaista? Ehkä jokin lanka on hyvä ja oikeastaan tärkeintä on vain aloittaa jostain kohdasta, sillä uskon kaikkien reittien johtavan samaan, tuovan lopulta esiin saman pääpointin. Olennaisin esiin, vaikka se pysyisikin sanojen takana, sanattomana. Tarvitsen aikaa ja keskittymistä jotta kuulen runojen oikean paikan.

Ehkä eri osioita voi hahmotella galleria tilan tapaan. Näytteille asetettavat pienet tutkimukset, runot tauluina joita katsella ja kokonaisteos löyhempi linkki eri näytteille asetettujen chaptereiden välillä. Ääh. Kuulostaa turhan monimutkaiselta. Liika kuviointi ja valmiiksi visualisointi voi tappaa tekemisen ilon.

Tarvitseeko laajemman kokonaisuuden hallinnoimisen suhteen opiskella käsikirjoitusoppaita ym. Jonkin verran sitä on tullut tehtyä, mutta lukeminen ei saa olla suoranaista hyödyn tavoittelua vaan pikemminkin aihepiiriin asennoitumista ja asettumista. Todelliset opit piilevät itse tekemisessä ja siinä kuinka toteutan oman projektini. Taustafiilistelynä lukeminen on oivaa tukea koko projektille, mutta mitään selkeetä blueprinttiä on turha etsiä. Blueprintti on se mikä muodostuu matksun läpi kulkiessa. Harjoittaa ja kirjoittaa.

Miksi kirjoittaa runokirja? Koska kateus jo julkaisseita tyyppejä kohtaan on viime aikoina ollut pinnalla ja se viittaa omaan tekemättömään työhöni. Siinä on suunta ja toivoa. On hienoa avata omaa ääntä muiden joukkoon, selkeyttää sen ominaislaatua ensin itselle kokoelmaa kasatessa ja sitten muille. Jos saan sen tarpeeksi puhtaaksi uskon sen vahvistavan myös muita ääniä, äänten kokonaisvärähtelyä. Kyseessä voisi olla jonkinlainen tasapainon, totuuden tavoittelu, vaikka se tulisikin distortion ja särön, rikollisuuden, keinoin.

Ehkä suurimmalta haasteelta tällä hetkellä tuntuu tekstien hajanaisuus. En näe niitä kokonaan. Voisi olla hyvä ottaa jäkiskorttien keräily asenne käyttöön. Lapsena vaalin kokoelmaani kuin puutarhaa ja nostin sieltä aina esille kortteja joiden tilastoja ihailin ja opettelin tuntemaan. Se oli meditaatiota, en vain tiennyt sitä silloin.

Ja hiukan pakkomielteistäkin...

Ps. Vähän jänskättää avautua. Runoilu ja kirjoittaminen on aina niin salamyhkäistä! :)

Kärsimysnäytelmä

2011-12-08T16:51:00.001+02:00

AAMU JA ILTA

2011-12-08T12:20:00.002+02:00

LIGHT AROUND LIGHT
                          LIGHT AROUND LIGHT

               LIGHT LIGHT

     LIGHT AROUND LIGHT

jokainen päivä alkaa samaan tapaan
on aallot vuosisatojen takaa
mitä ajautuu rantaan

henki kuljettaa materiaa

                       saattaa saattaa

             käsiä yhteen

merkit soivat
hälytyskellot
huomion koukut

saavat naamat vinoon
tai kuin kasvosi pyöreät poukamat
tuhansin ponnistuksin hioutuneet
jossain kehon rajat tulevat vastaan

maisema tasaantuu

                      päästää sisältään
                              pallon

jolle ei tiedä mitä tehdä
se vain liukuu
läpi

               ylöspäin

hengitysteitä rauhoittaen

ilme veltto
olemus ei läsnä
juuri luonnollisimmillaan
kun kukaan ei ole valvomassa
poliisi poistunut talosta

sitten hyppään takaisin vierellesi
katsellaan kattoa pitkän aikaa
valokeilat kiertävät sälekaihtimien välistä

tyhjyydestä ei tarvitse puhua

takaisin elämään

                       takaisin elämään

                                  ilta sammuu kosteaan huuleen

2011-12-06T10:47:00.000+02:00

77 haamua

liian vähän kynttilöitä
tässä muutama
    muualla tuhansia

liian vähän kynttilöitä
ja silti ne ainoita
mitä voimme asialle
             tehdä

ehkä niiden valo
ehkä niiden hehku

                 jokin avaruudessa
                      hiipuva syttyvä
                                   lämpö

on jonkun löydettävissä

että se on huuto
jonka ainakin itse kuulemme

2011-12-03T10:03:00.001+02:00

2011-11-28T08:44:00.002+02:00

2011-11-28T08:26:00.000+02:00

olisimme kadulla
pahvilaatikko kotina
pyykit kujan välissä

aamu ja aika hakea ruokaa
mitä sattuu löytymään

lapset omassa pienemmässä laatikossaan
ihanaa

voisin herätä ja rapata persettä
sanoa "Honey"

"Kuinka voin auttaa?"

"Lähdenkö jo nyt etsimään?"

Tämä on sitä elämää

2011-11-13T13:23:00.003+02:00

olen paikka jossa ystävät kohtaavat

2011-11-13T13:23:00.000+02:00

puheen tehtävä on osoittaa että kuuntelee

2011-11-10T11:21:00.000+02:00

VANHA TELEVISIO

KÄYTETTY BINGOHALLIN NUMEROTAULUNA

SARJANUMERO 010360

SALORA

KUVAPUTKI SÄHKÖSTÄ PALANEEN PÖLYN PEITOSSA

KÄTKEE SISÄLLEEN AARTEEN

AVAAMME SEN VUOSIEN JÄLKEEN

NAURESKELEMME AJATUKSELLE ETTÄ SEKIN ON VOINUT MAKSAA MONTA TONNIA

LUMISADETTA TULEE YHÄ + AUTENTTISTA KOHINAA

JOS VÄÄRÄÄN KÄÄMIIN KOSKEE SE SAATTAA RÄJÄHTÄÄ

JONNEKIN SISUSTAAN ON VARASTOITUNUT MAAGISTA ENERGIAA

MASTER OF THE UNIVERSE

PORTAALI AUKEAA

KIMALTEINEN VALOSHOW JA TIMANTTIJUOTOKSET

TÖKITÄÄN SITÄ KEPILLÄ KAUEMPAA

MITÄ ME VOISIMME TEHDÄ SILLÄ?

LAITTAA LOOPPINA VANHAA PORNOA PYÖRIMÄÄN
SE SOPISI SIIHEN HYVIN
KENTIES VANHAN NINTENDONKIN SIIHEN VOISI LIITTÄÄ
MUTTA EI JUURIKAAN MUUTA

VIRTAPIIRIEN ALLA HOHTAA SMARAGDIN VIHREÄÄ
HUGH HEFNERIN SAMETTISEN AAMUTAKIN LIEPEET

VIRTAJOHTOKIN PEHMENNYT AJAN MYÖTÄ
KELLERTÄVÄÄ KUIN SYÖTÄVÄ LAKUNAUHA
KENTIES SEN VOISIKIN SYÖDÄ

TUMMAA KAKKUVUOKAA SIVUT
LAIHAA LIIVATETTA KUVAPUTKEN KENNOT

MIES JOKA SÖI TELEVISION
DOKUMENTTIOHJELMA

TÄNÄÄN KELLO 19:00

2011-11-07T10:33:00.009+02:00

kuluttavaa tämä tämmöinen vitunmoinen epäusko

2011-11-07T10:33:00.006+02:00

kun antaa luo tilaa

2011-11-07T10:32:00.002+02:00

maailma on sitä mitä siitä uskoo

TOIVE

2011-11-03T14:24:00.000+02:00

TOIVOTTAVASTI ET RAKASTA MINUA MINKÄÄN TAKIA

ETTEI SE OLE TALO

TAVARA

TELEVISIO

MUNAN KOKO

AUTO JOLLA AJAN

LEMPEÄT ILMEENI

YHTEISÖLTÄ SAAMANI ARVOSTUS

POISTETUT NIELURISAT

MÖREÄ ÄÄNI

SE ETTÄ PIDÄMME SAMANLAISESTA KIRJALLISUUDESTA

HYVÄSTÄ RUOASTA

NIIN, TOIVOTTAVASTI SE

EI JOHDU SEKSIN LAADUSTA

VANHEMPIENI TAUSTASTA

YHTEISKUNNALLISISTA NÄKEMYKSISTÄ

MAAILMANKATSOMUKSESTA

HIUSTEN VÄRISTÄ

SILMIEN SUMENTUNEESTA

LAISKUUDESTA KUN NE OVAT PUOLITANGOSSA

OMIESI EDESSÄ

PELOTTAVAN KIEHTOVAN

MUSTINA

MYKKYYDESTÄ

TOIVOTTAVASTI ET RAKASTA MINUA MINKÄÄN TAKIA

SILLÄ MITÄÄN MITÄ VOISIT

RAKASTAA EI OLE TAPAHTUNUT

EN OLE LÄHTENYT MATKAASI

EN OLE KANSSASI

EN AVAA SINULLE OVIA

EI OLE MITÄÄN MITÄ VOISIN KERTOA

ETTÄ TEKISIN OLOSI PAREMMAKSI

TOIVOTTAVASTI

ET RAKASTA MINUA SENKÄÄN TAKIA

EN KOSKAAN TULE ANTAMAAN SINULLE MITÄÄN

MITÄ VOISIT RAKASTAA

OLET LÄJÄ PASKAA

KUTEN MINÄKIN

MEHEVÄÄ MULPERIA PUUTARHAAN

JOKA SEKIN LAKASTUU ENNEN AIKOJAAN

JOTEN ÄLÄ MENE AATOKSIIN

ETTÄ VOISIT JOTENKIN RAKASTAA

MITÄ ET TULE KOSKAAN SAAMAAN

JOS OLISIN VIIMEINEN VARASTO HAPPEA

KYLMÄN AVARUUDEN KESKELLÄ JA RUKOILISIT

SAADAKSESI MINUT

EN TEKISI MITÄÄN MIKÄ VOISI SINUA AUTTAA

OLISIN VARMASTI KUTEN MAILLEEN MENNYT

AIKOJA SITTEN KAUKAISUUTEEN

AMMUTTU SATELLIITTI

VAIPUNUT VASTAANOTTIMIEN

TAVOITTAMATTOMIIN

EI KOSKAAN ENÄÄ KUULTU, EI EDES KOHINAA

EN TODELLAKAAN VOISI ANTAA SINULLE MITÄÄN

VOIMME KATSELLA TOISTEMME PALAVAN

SYVISSÄ TUSKISSA

TUHANSIEN DEMONIEN, TUHANSIEN ERI METKUJEN

RIEPOTELTAVANA

ILMAN ONNEA TAI TURVAA

ÄLÄ KUVITTELE ETTÄ VOISIT RAKASTAA MINUA

SIITÄKÄÄN SYYSTÄ

EN VALINNUT SEURAANI

TUTUSTUNUT SINUUN KOSKA RAKASTIN

OLIN SIELLÄ LYHYEN JAKSON

YRITIN MUODOSTAA SIITÄ PYSYVÄÄ KUVAA JA NIIN TEINKIN

TULIN SINNE AINA UUDESTAAN

UUDESTAAN JA UUDESTAAN

IHAN VITUN MONTA KERTAA

TUNTUI KUIN OLISI PIIRTÄNYT YMPÄRILLEEN

NÄKYMÄTÖNTÄ YMPYRÄÄ

HYMYILTIIN KUN VAIN TOISIAMME KATSELTIIN

OLI IHANAA

MUKAVAN KIVAA

SAALISTIN KATSEITA

KAIPAUKSIA

ITSEKSEEN KEITTIÖN IKKUNAN ÄÄRELLÄ PÄÄSTETTYJÄ

VOIH – HUOKAUKSIA

MINUSTA TULI HUOMION KOHDE

SYNNYTETTIIN KOKO AJAN LISÄÄ

MITÄ OLIN

HAKKUUAUKEA

TAI MAAHAN LOUHITTU AVOKAIVOS

KÄRRYT, REKAT

AINA POIS PÄIN

RAKASTIT MINUA NIIN

OLIN TUNTEMATON

TOIVEIDEN TÄYTTYMYS

KOHTELIAS KUTEN

HERRASMIES

MITENPÄ OLISIN VOINUT ESTÄÄ

KADOTIN

OLIN

SOITIN

TEETIN TUHOSIN

VILLASUKAT JALKAASI

OLISIN VOISIN

OLISIN VOINUT

KELLON TIKITYS

AJATON

ENNEN

TUNTEVAINEN

TUNTEELLINEN

TUNNEVAMMAINEN

SYLISSÄSI PIENEN LAPSEN TAPAINEN

KATSOEN YLÖS ÄITIIN

ISÄÄN

KAIKKIIN

RIPPEISIIN

TUHKATTUUN UUNINPESÄÄN

POSKILÄMPÖÖN JA

SIIHEN NENÄÄN

VÄSYTTÄÄ

TOIVOTTAVASTI ET RAKASTA MINUA ENÄÄ

2011-10-25T05:37:00.000+03:00

toivoisin että voisin tavata sinut kaiken tämän jälkeen

kun näytelmä on loppunut

näyttelijät lavan takana

sanomatta mitään

KIRJA-ARVOSTELUJA

2011-10-24T10:56:00.001+03:00

Nämä kaksi arvostelua ilmestyivät viime keväänä Kaltiossa (Kaltio 3/2011). Lopputuloksiin oon ihan semityytyväinen. Arvostelun tekeminen oli kyllä siistiä, kirjaan paneutui ihan eri tavalla kun tiesi että siitä olisi sanottava jotain muillekin. Ensimmäisen, Sutisen Itä-Harlemin punaisen ruusun kanssa jouduin kyllä tiukille deadlinen suhteen ja ehkä siks arvostelu jäi vielä hieman vajaaksi, kirja oli oikeasti tosi hyvä ja jälkeenpäin ajattelin että siitä olis voinut tykitellä enemmänkin.

Kati Neuvosen Naku oli ollut työpöydällä jo pidempään ja kirjan jo pariin otteeseen luettua arvostelun tekeminen oli tukevammalla pohjalla ja tuntui siltä että pääsin sen kanssa syvemmälle gameihin.

Tarpeellinen hyökkäys Amerikkaa kohtaan

VILLE-JUHANI SUTINEN:

Itä-Harlemin punainen ruusu. Savukeidas 2011.

Ville-Juhani Sutisen esseekokoelma Itä-Harlemin punainen ruusu perustuu kirjailijan omakohtaisiin matkakokemuksiin siirtolaisorjatyön Amerikasta. Se on matka sekä omaan sisäiseen Amerikkaan että sen ulkoisesti vaiettuihin puitteisiin. Takakannessa povataan että rotat tulevat viemäreistä esiin, mutta tämä on pehmennettyä myyntipuhetta, sillä se mikä viemäreistä pulpahtaa esiin on ehtaa paskaa, totuutta jota haluaisi paeta keinolla millä hyvänsä.

Vaihtoehtoja ei ole, kuuluu kirjan väite ja Sutisen virittämän kielellisen kavalkaadin osuessa monelta kantilta tappavan sairauden paljastaviin kohtiin on vain vakuuttauduttava entisestään ja viimeinkin: tuho on enemmän kuin suotavaa.

”Amerikka unohti, että muuallakin maailmassa asuu kaksijalkaisia olentoja, joilla on kyky olla inhimillisiä, rakastaa kotiaan ja lapsiaan sekä puolustaa oikeudenmukaisuutta, ja lisäksi se unohti, että sen evankeliuminaan levittämän ajatusmallin ja elämäntavan luoma hirviö palaa joskus surmaamaan isäntänsä kammottavien tuskien piinaamana.”

Onneksi sentään asfaltin raoista kukkivat siirtolaisten punaiset ruusut ja kirja välittää myös eheyttävää fiilistä jonka edesauttamana maahanmuuttajiin voisi suhtautua toiveikkaammalla asenteella kuin mitä nykyään tehdään. Ehkä juuri heissä on tuhon jälkeinen toivo, sillä peiliin ja omien elintapojemme aiheuttamaan globaaliin eriarvoisuuteen emme uskalla katsoa.

Niille jotka ovat kiinnostuneita saamaan lisää arsenaalia kotimaamme alkeellisessa vaiheessa olevan maahanmuuttokeskustelun käsittelyyn, Itä-Harlemin punainen ruusu on mitä parhainta luettavaa. Runolliset täsmäiskut, faktiivinen esseerunko ja matkakerronnan simppeli luonne takaavat, että jotain tarttuu varmasti mukaan matkalla läpi joutomaan ja sen mielenkiintoisten yksityiskohtien.

”Osama bin Laden WC-paperi tekee kauppansa, jokaiselle arkille on painettu turbaanipäisen paholaisen kasvot.”

Minätön, asuton.

KATI NEUVONEN:

Naku, poEsia 2009.

Kati Neuvosen parin vuoden takainen esikoisrunokokoelma valottaa kasvamisen vaikeutta maailmassa, jossa miehiset arvot ovat korostuneessa asemassa. Kirjassa haetaan vapautta, identiteettiä ja raameja. Raamit ja kehykset ovat lähtölaukaus ja lukija pääsee kirjan mukaan nopeasti. Tässä Neuvosen keinona on mm. lempeän absurdi huumori joka paljastaa yksilöllisen puheen lomassa laajempiakin ongelmakohtia. Runot ovat pelkistettyjä vaikkakin värikkäitä. Eivät yltiökokeellisia vaan puhuttavia. Lukijan ja runojen välille viriää kasvukokemuksia vertaileva keskustelu.

Teoksen alkupuolella runojen rakenteilla oleva minä toteaa olleensa aina luontoihminen, mutta saaneensa rippilahjaksi haulikon. Miehinen ego boostailee ja sille nykymeiningeissä annetaan arvoa vaikka tarvitsemamme yhteys maahan ja luontoon onkin naisellisessa. Nakussa puhutaan palomiehestä: ”Hänellä oli niin pitkä letku, että se piti käytön jälkeen kääriä kiepille, pakata matkalaukkuun ja siinä hän sitä sitten kanteli. Ihmiset katselivat, unohtivat mihin olivat menossa, äitiensä luo ja heidän ohitseen, kauas sinne mistä äidit alkoivat.”

Naiset ottavat rakenteellisella tasolla turpaan ja sen jälkeen käydään läpi synkät vaiheet, jotka nekin on käytävä jotta hajonneet osat voisivat eheytyä takaisin yhteen: ”Kirjan välissä kuivuu kuultavaa ihoa, huuli, varvas, parta, karvaa, ilman suuta kuuluu hiipuva huuto: illassa leijuva Ei.” Jostain siis kieltäydytään ja johonkin syvempään luotetaan, ei jäädä siihen mihin moni jää ja pettyy uudestaan. Nakussa kasataan jotain raamien sisään, hajotaan ja mennään takaisin maaperään: ”Puhallan pitkän sävelen, pidättelen kuin hengitystä, metsä on minusta mykkä ja kaunis.”

2011-10-22T09:44:00.003+03:00

näytit niin hyvältä tänään että olisin voinut keinahdella syliisi
ottaa sinut päälleni ja luopua kaikesta
rintojesi tähden
jotka jostain syystä tunnen näkemättäkin

         vaatteet

                     tyyli

               reidet

                      mitä vielä

   vahvaa potentiaa

                                    auennut ruusu

       tursonnut päälle pidättelemättömästi kuten kirjat kirjahyllystä

                        merkillistä rauhaa kun keskittyy vain sinuun

                                                   muuten pyörii

                                                                      palaa

                                                     tulimyrskyssä jalat hapuilee

                                     silti kuin ei olisi ääntä ollenkaan

                                         riepotusta, takki auki

                                                            avara horjahdus

                                      yllä vain taivasta

                                         lähden kellumaan

                                           hymysi

       miten voisin vastata siihen muuta kuin hymyilemällä takaisin

                                  keinuntaa

              valo vierellä kun herää

2011-10-14T08:51:00.001+03:00

ole se mikä puuttuu

SUNNUNTAI

2011-10-04T19:06:00.006+03:00

Oolrait. Nämä liuskat on vähän raffia matskua, yhen kerran mankelin läpi vedettyä, joten pahoittelut kirjoitusvirheistä joita en oo jaksanut korjailla + tietenkin siitä jos tuntuu pöljältä lukee näitä skannatussa muodossa, mutta fuck you! koska blogspot ei salli asemointeja enkä koe että aito meininki välittyisi bittivirran läpi ihan samalla tavalla julkaisen näin :)

Kiinnostavaa tässä pläjäytyksessä oli uusi jamittelupohjainen kirjoittamisprosessi. Kaveri testaili synttiikkaansa jota oli tuunannut kuntoon pari viikkoa ja paukuttelin kokeen aikana ylös kaiken mitä musiikki herätti kuvina päähän. Saundit vaihtu välillä nopeesti joten myös runon kuvakavalkaadi on nopea tempoista roisketekniikkaa a´la Jackson Pollock.

Itse syntikka koki myöhemmin Ikaroksen kohtalon. Sitä oli tuunattu hieman liiallisella hartaudella ja kun seuraavan kerran törmäsin syntikkadude Jaakkoon, hän kertoi masiinan kärähtäneen rikki!

Musan ja Sanan yhdistäminen on viime aikoina kiinnostanut muutenkin. Tekeillä on mm. uusia Korkean Paikan Leiri biisejä ja lyriikoita. (Linkki aiempaan KPL postaukseen)

2011-10-03T22:11:00.000+03:00

Raivon valtaama väsynyt olematon.

Kevari Productions: Salattu ufo-menneisyys II

2011-09-22T10:34:00.002+03:00

Tässä siis linkki Kevari (lyhennys kevytvammaisesta) Productionsin uusimpaan lyhärin ja sketsiviihteen välimaastossa majailevaan tunnelmapiissiin. Kuvaukset alkoivat joskus 2010 kesällä palattuani Ouluun ja koko roska on keksitty shootattu ja ryypätty käsikirjoituksista piittaamatta varsinaisen ja raskaimman työn jäädessä editointiohjelmien sisuksiin.

Idiksenä oli kaiketi vain pureutua sisimpään pienillä reissuilla hylättyihin asujaimistoihin tai sitten käyttöpohjana on ollut vanhojen sketsien raameja, kaveripiirin keskuudessa tunnettuja, elämää suurempia hahmoja. Tuloksena on tajunnanvirtamainen visuaalinen kokemusmatka ei minnekkään ja takaisin.

Ohjaaja Lahtonen antaa katsojalle seuraavan ohjeistuksen jota on syytä myös noudattaa:

"Viritä tajuntasi jo kauan aikaa sitten vaienneen lankapuhelimen taajuudelle
ja anna valkoisen kohinan vastata kysymyksiin, joita ei koskaan esitetty."

Kaljapsykooseja, palaneita valokuvia

2011-09-13T08:51:00.002+03:00

en tiedä voisinko enää etsiä sinua käsiini

olit pehmeä

pyöreä

pilvenhattara

kuljit ylitseni nopeasti ja päättäväisesti
kuten matalapaineen on tapana

sade ja räystään ropina

LÄHEISIÄ

2011-09-10T18:40:00.004+03:00

2011-08-27T21:50:00.001+03:00

elokuun tuli polttaa jokaisen koivun uneen

2011-08-27T19:10:00.002+03:00

läsnäolo on kaikki kaikessa

2011-08-19T23:28:00.001+03:00

hyvästit

japanilaisen anime-elokuvan loppukohtaus
lennämme lentokoneella joka käy polttopuilla
pökköä pesään ja korkeammalle yli harjanteiden!
autopilotti tietää reitin
takaosassa kietoudumme pehmoisiin uniin ja rakastelemme
viimeisen kerran

2011-08-19T23:16:00.001+03:00

tilanne meren jäällä

on talvi ja hiihtelet meren jäällä
jää alkaa sulaa altasi hyvin nopeasti
vajoat pinnan alle
mutta juuri kun olet hukkumaisillaan
käteesi tarttuu cowboyhattu
vanha reliikki jonka avulla pelastut
nouset ylös
sinua juhlitaan ja kannatellaan
et ymmärrä mäihääsi
mistä tämä kaikki johtuu
minkä helvetin takia nämä ihmiset ovat innoissaan
sanot: "En ole tehnyt mitään"
sinua kuunnellaan sinua ihaillaan
kommenteillesi (joita et mieti yhtään) nauretaan
olet joukon keskellä
puheenvuoroasi odotetaan ja pelätään
voit ratsastaa kenellä vaan
kunnes ymmärrät lopulta luopua hatusta
vajota yhä syvemmälle pohjaan
happilaitteiden saattelemana
palaamatta koskaan

Keikka

2011-08-05T19:43:00.008+03:00

RUOTOMIELI PLAYS BOB DYLAN 3.8.11

Pakkaslumi sateenkaari blues

2011-08-05T19:29:00.007+03:00

Hiljattain olen siirtynyt pääsääntöisesti kirjoituskoneen käyttöön. Vanha tekniikka edellyyttä kuitenkin myös uutta tekniikkaa, nimittäin skannausta :)

2011-07-16T13:55:00.004+03:00

ANARKISTI

LIEKIT PARTAA

HÄNTÄ HIILLOSTAA
HELLE PÄIDEMME PÄÄLLÄ

KUN MITÄÄN EI TAPAHDU

KATSE VIILTÄÄ
SUORASTAAN REPII
SYTYTTÄÄ KAUPUNGILLA KAIKKEA
TURHAA PASKAA PALAMAAN

NY RILLATAAN
EI MINKÄÄN MAAN LIPPU SALKOON
PORUKALLA JOUKKOSIELUA VASTAAN

SAVU-USVAA, MUSTAA MAKKARAA JA MAGIAA

PUISTON LIEPEILLE JÄÄ PÄKIN KUORIA, MUOVIPUSSEJA
EDELLISEN ILLAN JUTTUJA
MUISTOPATSAAT

2011-07-11T19:30:00.004+03:00

rakkauteni hän puhuu kuin hiljaisuus
ei sanaakaan silloin kun olet luonani
alan vaivautua, eikö tässä pitänyt olla jotain
kutsuin sinut luokseni
tein nokkosohukaisia, keitin teetä, puhuimme tuntikausia
mutta rakkaus se vain oli hiljaa
muutama vaimea himon purkaus mutta ei niistäkään ollut minun valtaajaksi
istuin tuolilla sopivan etäisyyden päässä
kuin olisit ollut vaarallinen karanteenialue
soitin koneeltani kaikki herutusbiiseistä olennaisimmat
trubaduurit virittelivät kavalkaadiaan
latoivat lurituksista parhaimpiaan
mutta rakkaus se vain oli hiljaa
kehoni ei pystynyt kuin vaivaantuneisiin tärinöihin ja liikkeisiin
jotka viestittivät: voisit lähteä jo kotiin
ei meidän olisi pakko tehdä mitään
joit viimeisen kupin teetä ja aloit laittaa kenkiä jalkaan
kenties olisimme onnistuneet jos molemmat olisimme vetäneet
kunnon perseet
mutta tällä kertaa rakkaus se vain oli hiljaa
paitsi viimein lähtiessäsi
avasin sylini ja halasimme hetken
siinä tunsin sen
jäin yksin rakkauteni kanssa pimeään huoneeseen
katsomaan noita latvoistaan punertavia mäntyjä
joiden ylle ilta itsensä vetää
vaimenevaa autotien kohinaa
männyt yöpuvussaan
voin kuulla rakkauden lähestyvän
hiljaa hiljaa uni ottaa

2011-07-06T23:09:00.004+03:00

Runomummo

Tää ei oo mikään tarina, haluan vaan kertoa tällasesta kohtaamisesta mitä sattuu aina silloin tällöin. Eino Leinon päivä, lähden pihalle pyörän kanssa, kirjoituskone mukana myös. Ajelen pitkin jokivartta. Tuiran kohdalla pysähdyn erääseen paikkaan jossa talvella hengailin, se toi jotain muistoja mieleen ja yhden kaverin. Kiipeän ylemmäs jokipenkan päälle ja alan naputtelemaan jotain. Hetken aikaa ehdin siinä kirjotella, ei mitään kovin erikoista, tuttua tyyliä ja tapahtumien kertausta tuosta talvisesta muistosta.

Sit takaa tulee vanhempi rouva ja kysyy uteliaisuuttaan kirjoituskoneesta. On kuulemma hommannut itselleen kans vanhan k-koneen. Kysyy miten oon saanut pelittään ja jauhetaan aikamme teknisistä asioista, mustenauhasta jne. ompelukoneen kevyt öljy soveltuisi kuulemma hyvin kirjoituskoneeseenkin jos kirjainten iskijät jäykkiä. Sanon että kirjoittamalla monesti lähtee "käyntiin". Rouva selittää kaikenlaisista vanhoista vekottimista jotka toimii yhä ja on pätevämpiä ku uudet. Ruotsalaisia tölkinavaajia, putkiradioita joissa niin pehmeä ääni ja kaiuttimien kangas joka on jonkun suunnittelema eikä sitä voi siksi vaihtaa vaikka se on rikki. Vanhaa täytyy arvostaa. Jauhetaan siinä aikamme ja mummo on lähdössä jo pois. Toivottelen hyvää päivänjatkoa ja Eino Leinon päivää josta se sit innostuu uudelleen. Se muistaa ulkoo jonkun Eino Leinon runon pätkän minkä joku potilas on opettanut sille taaempana olevassa parantolassa (tai hoitokodissa)jossa se on ollut töissä.

ah kuinka kaunis on illan kuu
ja välkkyvä vetten pinta
ei lintu liiku ei lehti ei puu
ei muut kuin tähdet valvoo
ah kuinka kaunista kuolema ois
jos kultansa kanssa kuolla vois

ainakin se tuumailee että se on Leinoa ja saattaa hyvinkin olla. kysyn että voiko se lausua sen uudestaan että saan kirjoitettua ylös. mutustelen laineja ja sit rupatellaan leinosta et on edelleen kova. rouva innostuu vielä lisää ku kerron et kirjotan runoja itekin. se lähtee hakeen kotoaan omia runojaan pienen emminnän jälkeen. se on miettinyt että se antais ne tyttärelleen sit kun kuolee tai se sais sitten löytää ne. mut on se kyllä kiva jakaa ja antaa. istun hetken aikaa joen pientareella alhaalla ihmiset kulkee ohi ja osa katsoo kummeksuen mua kirjoituskoneen kanssa. jotku hymyilee, jotku on vakavina, osa välttää katsekontaktia. mummo tulee takaisin (ja tilanne on normaalimpi, ihmiset puhuvat ohi kulkiessaan koska mekin puhumme). se näyttää sen runoja joista osan se on tehnyt jotain kurssia varten jossa niitä on painatettu posliiniastioihin ja ne on lorumaisia. sillä on jotain 40 runoa jotka se on kirjoittanut. se puhu jo aikasemmin jostain synkemmästä runosta jonka kans se vähän empi vaikka kannustin et kyllä niistäkin asioista saa puhua tai jotain et voi sellasetkin runot olla hyviä. se näyttää sen ja lukee kohdat joissa en saa käsialasta selvää

Näenkö tuskan
turmelluksen

Juoksetko sutena
yksiä raatoja repien
vai viattomuutta metsästäen

Riepoen raastaen
sielusi mustat murheet

yhä yksinäisempänä kuljet
valon kirkkauden vapauttavan voiman
itseltäsi suljet
hautaasi kuljet

runo on tullut sille joskus kuin salamaniskusta kun se on nähnyt nuoria sekasi tullessaan illalla kotiin ja se puhuu muutenkin siitä miten jotku ei nää sitä kaikkea inhottavaa mitä nykyään on. ja se kysyy ikään ku multakin sitä et näänkö ja et oonko susi.

sen rakkausrunot on jäänyt suurimmalta osalta kotiin mut yhtä se näyttää jossa lempeä lorumainen meininki ja loppu sellainen joka on jollekin lukijalle tuottanut joskus suuren helpotuksen. se on hauska ja lopussa paljastuu "minä", kun rakkaus polttaa pois turhan tai jotenkin niin, en osaa tähän siteerata sitä kunnolla, siinä oli hyvät vibat. runot on kuin sen aarteita.

puhutaan siinä penkalla vielä tovi kunnes se lähtee jatkamaan putkiremppaa joka sillä on meneillään, sillä on koko ajan ollut suojanaamari kaulalla jota oon ihmetellyt. On kuulemma hyvä käsistään. toivotetaan hyvät jatkot ja rouva heittää vielä neuvon että kannattaa kirjoittaa vaikka tuntuis kuinka hulluilta jotkut jutut, kyllä niistä saattaa joskus kehittyä jotain ja ei runot välttämättä heti oo valmiita.

2011-06-11T11:24:00.004+03:00

babylon

olen takaa-ajettu
tohtori kimble
lääkäri joka tarvitsee lääkettä
syyttömästi syytetty
sairaala onkin ansa
jonka ymmärrän juuri välttää
päädyn taloon jossa pieni kiinalainen pappa asuu
dalai lama / mr. miyagi joka opettaa
suosi pyhää puhdistautumista
vähennä tarpeita ja niiden vaikutusta itseesi
ulkona kyttien saartorengas kiristyy
alan panikoida
lähtäkkö katolle karkuun vai mitä
pappa ottaa iisimmin
tietää kuulemma reitin
mennään hissillä alas ja luotan siihen
sit ollaanki keskusaulassa joka kuhisee kiinniottajia
mulla on kengännauhat auki ja silti se pappa ottaa ihan ihan chillisti
takaa kuuluu jonkun ääni ihan niin ku ne ois huomannut
meinaan jo luovuttaa mut käppäillään vaan
alan ymmärtää
tätä ne ei osaa odottaa
päästään helposti livohkaan
seuraavassa vaiheessa vankila katoaa

2011-06-10T21:46:00.001+03:00

Kohti muistoja, vastavirtaa, viiletämme läpi virkeiden ja kylmien kylien. Etäiset saarekkeet joiden kautta matka taittuu. Jos pysähtyy tanssilava herää. Saatat päätyä lämpimään, kunnes sekin taas lipuu. Kauempana jokin hohtaa, kuulaat vanhukset kodissaan, joen suvantokohdassa jossa virtaus viipyy ja odottaa. Palvovat yhdessä mennyttä aikaa, hoitaja soittaa Olavi Virtaa. Käsissä suonet yhä sinertää, kuulaan ihon läpi voi kuulla elämän kohinaa, tarvitaanko sanoja ollenkaan? Vaari ei ole puhunut pitkään aikaan, silti käynnit vaikuttaa, olo lähtiessä erikoinen, jollain tapaa suru puhdistaa. Voisin kertoa hänestä mitä vaan, tuoda hänet esiin vikoineen kaikkineen, mutta silloin en jäisi odottamaan, en olisi hänen seuranaan, kun vielä virtaa tarkastellaan kauempaa.

2011-06-09T11:06:00.002+03:00

varhainen aamu
siitepölyhiukkaset leijailevat metsän läpi
tuhansia palleroita
omine lentoratoineen
vauhti kova mutta keveä
pysähdykset hennoin ottein ja sitten matka taas jatkuu
osa kohoaa osa laskeutuu
etäällä kuuluu suuren koneen ääni
jokin joka jo unen aikaan on laittanut tämän kaiken liikkeelle

2011-06-06T09:37:00.003+03:00

sieltä hän sitten saapuu
kaksinkertainen olympiakultamitalisti
yleisöjoukon takaa
pitämään juhlapuhettaan
näyttävä sisäänajo ja ilotulitteet
kansallisreggae soimaan
yleisö pienen hetken hämillään mutta nousee sitten seisomaan
kaikkien tuntema sankarinainen
lempivärit keltainen ja punainen
syöksee tulta läpi kaupungin
huuhtoo pahan mennessään
aito ja oikea räkättirastas
suojelijalintu joka paskoo pesärosvojen niskaan
tavoitteena kaupungin yhteinen flown edistämiskeskus

2011-06-02T09:51:00.002+03:00

halpojen italialaisten rakkauslaulujen
hiljentyvä hehkutus

gondola lipuu
pitkin kanaalia
seinäposterissa

farkut jo kuivemmat
kesänalun koleasta

välimeren rannoilta kotoisin oleva ravintolanomistaja
veivaa pitsaa takahuoneessa
veivaa niin että ranteet väsyvät
ja on syy röökitaukoon

2011-06-01T05:50:00.003+03:00

en ollut kuullut hänestä vuosiin
ja se mitä viimeksi olin kuullut
ei olisi voinut olla huonompaa

tiesin hänen elävän helvetissä
ainakin sellaiseksi kuvitellussa

silti päätin kirjoittaa
ei se joka tapauksessa sen kummempaa olisi
ele itsessään olisi hyvä ja se riittäisi
niin päätin

kirje lähti matkaan ja kuvittelin oloni helpottuvan
mutta vaivaava tunne vain jatkui

tiesin kirjeen menevän suomaita kohti
niiden läpi yhä syvemmälle korpeen
eristettyyn kaukaisuuteen

olin ollut siellä unissani jo vuosia sitten
kokenut haamujen kauheudet
järjestäytyneen keskisormen

en kertonut itsestäni kaikkea
ja se vaivaa minua edelleen
vaikka ehkei edes pitäisi

muutama viikko kului ja
sain vastauksen

kuulin koputuksen ovelta
kaksi enkeliä ja lintu joka pyrähti huoneeseen sisään

olin vapaa lähtemään
vielä jonain päivänä tiesin tämän kaiken johtavan intiaan

2011-05-25T17:21:00.002+03:00

jossain nuoruuteni tietämillä
kohoaa suuri jätevuori
maata myllätään
entinen teollisuusalue on muuttumassa elinkelpoiseksi
vanha saha-ajan romantiikka katoamassa
tuuli kohmettaa kädet
Mount Patelan huipulla

alueen laidalla riivattu rötiskötalo
jonka nuoret vallanneet
spiritisti-istuntojaan varten

2011-05-21T18:42:00.004+03:00

Koira ja minä, olemme tutustumassa toisiimme. Voi päätellä että hän on nuori, muuten menneisyys ei niin selkeää, ei tietoa keitä ihmisiä se on tavannut, tarkka olinpaikka tuntematon, koiranelämää, jäänyt työttömäksi toimestaan, siis koirana olemisesta. Jätetty heitteille ja löytynyt jonkun lähiön tienoilta.

Uusi koti enemmän kuin parempi. Täällä hyvät puitteet, joissa siis minäkin vain vieraana, koiranhoitotehtävissä. Vapaata liikkumatilaa, niemenkärki ja metsä jossa juosta edellisen kodin kilot pois (hän oli tullessaan ylensyönyt). Pellon laidalla kuolleen jänön ruho jota täytyy joka kerta ihmetellä. Tämä voisi olla Kuolleen jäniksen niemi, eikö se olisi paljon parempi kuin "Koppeloniemi". Paikkaan voisi liittyä murhamysteeri. Muutenkin ilma on ihan Hercule Poirottia. Vettä tuulee kasvoille, maiseman sävy aivan toinen kuin päivää aikaisemmin.

Koiran menneisyys mietityttää. Säikkyaltis ja haukkuu ihmisille, ei niinkään eläimille. Äkkinäiset liikkeet, vaikkakin rauhanomaiset, saavat sen ampaisemaan, kepit ja pidemmät esineet vielä enemmän. Hän on fiksu ja myös tottelevainen, herkkupaloilla hallittavissa, rakenteeltaan hieman romuluinen, kookas ja vahva, isoperseinen kuten on mainittu.

Vietämme aikaa keskenämme. Kissakin kuuluu talouteen, mutta sen kanssa en ole niin paljoa tekemisissä. Tämä maalaiselämä on saanut minut voimaan paremmin. Täytyy sanoa että en edes huomannut kuinka solmussa olinkaan. Kesti useita päiviä ennen kuin sain karistettua kaupungin jaloistani ja mielestäni. Säntäilin täälläkin sinne tänne kuin hermorauniona. Vasta nyt olen alkanut huomata kuinka vähän minulta vaaditaan. Kuuntelu, avoimmuus, itsensä eläväksi tajuaminen ja sen antaminen olla.

Näen merkkejä siellä täällä. Katkennut oksa ja sen kuihtuneet lehdet edellisen koiran haudalla, ison kuusen lomassa. Muistatko sen kuusen? Uskoisin. Kaksi tai kolme vuotta sitten, kolme siitä jo on. Rakastelimme sen alla, vietimme vappua kahdestaan, jäät irtoilivat joella, olimme vasta alussa, mutta ei enempää patetiaa. Sehän oli sellaista. Mitäpä siitä puhumaan, jatkaisin muuten iltamyöhään.

Sateinen iltamassa painui ohitse ja nyt katselen auringon valaisemia hämähäkin seittejä, kuuntelen eläinten rauhoittunutta hengitystä, päästän kissan yöksi matkoilleen kun se herää jne.

Pitäisikö minulla olla sen suurempaa syytä kirjoittaa sinulle? En ainakaan keksi yhtään, tai montakin mutta olkoon nekin. Ehkä kirjeeni saapuu sinulle jo sen verran myöhään etten ehdi huomauttaa sinua tästä ajasta kun lehdet eivät ole vielä tulleet, kun luonto on paljaimmillaan talven jäljiltä, läpinäkyvää. Nyt kannattaisi tarkkailla tarkkaan, ennen kuin elämä peittää ja rajaa, ajaa elon ja oliot sumppuun, oman itsensä sisään.

Voi hyvin,

parhain terveisin

2011-05-10T09:16:00.000+03:00

Sielu

Jep, yhtenä päivänä se vain pyyhälsi avoimesta ikkunasta sisään. Juteltiin niinku oltais tunnettu jo pitkään, siinä oli hyvää huumoria. Tarjosin sille jääkaapista suklaata, kun en muutakaan osannut, mutta ei se mitään halunnut, lähti vain uudestaan lentoon ja siihen sit jäin, yksinäisenä ihmetteleen, et miten löytäisin sen uudestaan. Ehkä ilman vaivaa, vaivasta luopumalla. Vois köyhtyä vielä lisempää ja nähdä vähän nälkää. Musta tuntuu että niillä on jotain suunnitelmia meidän varalle. Tää ykski minkä tapasin saatto olla vaan sellane houkutuslintu johonkin suurempaan. Salaa, ilman että sitä tiedetään ne aikoo vallata joka talon ja vähitellen koko kaupungin. Ne ei kuitenkaan hyökkää, se ei kuulu niiden kuvioon. Odottavat oikeata hetkeä ja antavat meidän hupailla aikamme. Tuulisina päivinä kannattaa olla tarkkana.

2011-05-05T22:57:00.005+03:00

Tässä pari loppuillan pikkurunoa jotka ei päätyneet nauhoituksiin.

skumpparinki

otettiin työläisten muistolle
ilman heitä
ei tätäkään

korkki lensi kaaressa
tuli lämmin olo

tasattiin huulipunat

---

ylimääräinen metrovuoro

asema joka ei näy kartassa
lapsuuden painajaisia
oikean elämän kummitusjuna
valot menee pois
ja lapset katoavat
ilmestyy jotain muuta
tuli joka polttaa paskan pois

Korkean Paikan Leiri - Ikuisen Vapun Kaupunki

2011-05-02T19:15:00.010+03:00

Vappu meni ja naamarit on otettu pois. Tällä kertaa krapulan sijaan käteen jäi 12 runobiisiä jotka nauhoitimme yhdessä Matti Närekankaan kanssa.
Ideamme oli yksinkertainen: Matti ottaa koululta lainaa kuljetuskelpoiset nauhoitusvälineet ja lähdemme kaupungille runoilemaan.
Lopulta luotimme eniten spontaaneihin tilanteisiin ja annoimme ympäristön muovata biisit. Yhtä lukuunottamatta kaikki runot on keksitty paikan päällä, on the spot.
Lähdimme liikkeelle Vuosaaresta, hyppäsimme metroon, katusoittelimme Kaisaniemessä, söimme hattaraa Lintsillä, tankkasimme pizzeriassa ja hengailimme vielä tovin Piritorilla. Hauskaa oli :)

Korkean Paikan Leiri Soundcloudissa ja Bandcampissa

Ikuisen Vapun Kaupunki by Korkean Paikan Leiri

2011-04-26T09:02:00.003+03:00

elektroninen tuuliviiri lähettää tietoja ylöspäin kadun kulmasta
jonnekin missä ne rekisteröidään ja muovataan näyttöpäätteiltä tulkattavaan muotoon
on viileää
olen varjoisalla puolen
täytyisi tehdä jotain lämpimikseen
taskussa huuliharppu
toisella kulmalla kaljupäinen aurinkolasipäinen iso äijä
kynnys syntyy
alan miettiä uskallanko
koko aamun tämä vaivaava tunne että pitäisi soittaa vaikka en osaa
yhden kulman on vallannut monikansallinen hampurilaispaikka
ehkä kaupungin hienoimman vanhan talon
miksi en siis minä ottaisi tätä tyhjää kulmaa
juurikin minulle tarkoitettua
ennen kuin musiikki täältäkin unohtuu
astelen sopivan etäisyyden päähän
tämä on kaupungin keskus
pallo
atomi josta saa virtaa
en edelleen uskalla tai sitten kaikki on vain osa lähestymistäni
paikalla on aika paljon porukkaa
pyhäpäivä liikkeet suljettuja
hypistelen huuliharppua siirrän sen toiseen taskuun
tuttu tulee vastaan
vaihdamme kuulumisia ja kerron aikeistani
käsken hänen toivottaa onnea että uskaltaisin
heitän hatun maahan
ensimmäiset lantit kilahtavat
lausun runon huuliharpulla säveltäen
jotain tuttua ja jonka varmasti osaan
kynnys ylitetty
mutta nyt varsinainen valtaus vasta alkaa
erottuminen ja äänen korottaminen vaativat
totuttautumista muilta
katseet osuvat hetken aikaa
paikka kuitenkin tuttu katusoittopaikka
tilanne normalisoituu
soittelen menemään
katselen ohikulkijoiden fiiliksiä
ja poimin niistä joitain säveliä
kävelyjen tahteja
mikäs tässä
tuuliviiri pyörii ja kerää soittoani
lähettää sitä jonnekin ylöspäin jossa se rekisteröidään
kadut kaikuvaisia
pari kolme lantinheittäjää
hattu maassa kommunikointia varten
minut voidaan huomioida ja ottaa osaksi
saan boostia ja voimia kunnes sävelet alkavat viimein loppua
hidastun
huomaan käteni puutuneen
nostan hatun takaisin
kuin olisin kunnioittanut soitollani jotain
kolikkokasa painaa taskussa
pummi pyytää osaa saaliistani
jotain euron verran
eteenpäin sekin
päätän antaa loput seuraavalle katusoittajalle jonka näen

2011-04-26T09:00:00.000+03:00

Hengailtiin Jay-Z:n kanssa

Se oli aika kiireinen, mut silti ihan jees. Puhuttiin rapista ja flowsta. Se näytti mulle sen taitoja ja isoja rahaläjiä. Ajeltiin autolla ympäri New Yorkkia, sain silittää minkkiturkkia. Tutustuttiin sen menneisyyteen käytiin tsiikaan vanhoi nurkkia. Se oli edelleen tosi dope. Osas ulkoo kaikki lainit kehitteli mielessään lisää freestailas ilman mitään. Musiikis pieni baby hope. Narunpätkää kattolamppuun väännettin sätkää käärittiin tuohta ja tyypit vittuili ihan syyttä suotta. Tsekkailtiin koko jengillä sen uskomattomia flown versioita. Oli kuuma kesäpäivä. Kadulla soi iso mankka. Koriskentällä asfalttia ja rautaa. Ei pysähdytty mihinkään. Ei edes uneen eikä talven lumeen. Lopulta päästin sen meneen se oli niin uskomaton etten pystynyt kiinni pitään. Limusiini jatkoi matkaansa auringonlaskuun. Olin kadulla yksinään ja tsekkasin olisko mitään jäänyt taskuun.

2011-04-23T18:17:00.000+03:00

pieni puro padotun joen kiviröykkiöissä
autotien hiljaisien hetkien välissä
vielä kuultavissa

2011-04-18T22:14:00.004+03:00

solmujen avaaja / roskankerääjä

I

viime aikoina olen availlut solmuja
huomasin yhden ikkunani takaa avautuvassa näkymässä
olin katsonut sitä pitkään ja tarvitsin tuulisen päivän
huomatakseni
ilmassa leijui puuhun sidottu kettinki
mietin saisinko irrotettua sen
mietin näyttäisinkö hölmöltä jos menisin irroittamaan sitä tuolin kanssa
mietin pitäisikö mennä
vaikka tiesin jo meneväni
otin linkkuveitsen mukaan
kettinki olikin narun pätkä
oikealla korkeudellakin niin etten olisi tarvinnut tuolia
se lähti irti kun hennosti vedin
kuin silkkinen asu morsiamen päältä
naru oli osin sammaloitunut ja vihreä
maastoonsa mukautunut
otin sen mukaan kuin voitonmerkin
mietin sitä hirttosilmukkana
se olisi tarpeeksi vahva
mutta minä en niin itsetuhoinen
oli vain väärin keksiä sille mitään käyttötarkoitusta
se löytäisi sen vielä itse kun aika olisi sopiva

II

tuulinen päivä
lennän kaupungin torille
rotarit pitävät myyjäisiään
rahastavat
löydän jotain tärkeää mutta mieleni on kommenttien
mielipiteiden vaivaama
tykkään kaikista ja liikaa
se on niin helppoa
jään seisomaan myyjäisten laidalle
huomaan edessäni sadevesikaivon
siihen on sidottu narua
tiukasti metalliritilässä hyvällä ammattilaisen tekemällä solmulla
katkaistu toisesta kiinnipidon kohteesta
tarkoituksensa menettänyt
näin voi osista päätellä
solmu tarvii jotain väliin löystyäkseen
alan irroittaa sitä avaimillani
ympärillä on paljon porukkaa
ohikulkijoita matelee
kukaan ei sano mitään
kunnes vanha mies joka taluttaa pyörää kysyy
onko siihen laitettu ketunansa
mutta se on vain solmu
turha solmu joka vaikuttaa koko torin fiilikseen
sinällään merkityksetön
niin petollisen huomaamaton että kukaan ei välitä
saan sen irti
jälleen yksi voiton merkki
sään pieksemä sateen hioma
kaunis

III

läheinen metsä
paljon antanut mutta roskainen
pari muovipussillista täyttyy hetkessä
tupakka-askeja
kaljapulloja
päkinkuoria
muovipakkauksia
karkkipapereita
styroksia
lasia
palasia
pahvimukeja
lentolehtisiä
koko homma alkaa hymyilyttää
naureskelen itsekseni
olen toimissani oleellinen
metsänhoitajaksi tarkoitettu
kerrankin jotain
illalla mäntyjen latvat loistavat
kuin ensimmäinen kirjoittamani runo

2011-04-14T20:39:00.003+03:00

Antarktikus

lunta lumen päällä
hylätty tutkimuskeskus
täysin palvellut
pressut lepattavat
viima käy sisälle
tavaroita jäänyt sinne tänne
tutkimuspapereita pöydällä
aurinko näyttäytyy vain vaivoin
se aika vuodesta
ei moottorikelkan jälkiä
kinokset kohonneet jo kattoon asti
uumenissa hiipuvaa lämpöä
jokin hitaasti vilkkuva laite
joka jos se osaisi puhua artikuloisi kaiken liiankin selvästi
niin että jokainen tavu olisi aikaa sisäistää
täällä on joskus ollut koira
miehistö pelannut aikansa kuluksi korttia
tuloksia odotellessaan
tutkimusretki päättynyt
ääriolosuhteet ja
äärimmäisen hyvät toppatakit
miehistö lähetetty luomaan katse jonnekin missä sitä ei ole ollut
kuin syvänmeren sukellus
muisto hiipuu
tutkimusdata yhä saatavilla
katse elähdytettävissä
näkymä latauskelpoinen vaikkakin pölyinen
täytyisi vain vähän puhaltaa
kokisimme kevään

Taking out some corners / Kuvat: Mika Lahtonen

2011-04-07T14:34:00.022+03:00

Tässä on runo ja kuvia siitä kun oltiin tammikuussa katurunoilemassa Oulun rotuaarilla. Tom joka on ton edellisen jutun Ianin poika jäi Suomeen hengailemaan muutamaksi päiväksi sen vanhempien lähdettyä takaisin. Olin just lopettanut ite työt ja sitä ja vapautta ylipäänsä juhlistaaksemme virittelimme kaikennäköisiä taidekikkailuja viimeisimpänä tämä katurunotempaus.

tom tuli käymään australiasta
se tykkäs monista samoista asioista
välillä epäilin jopa että olin keksinyt hänet tuulesta
kuin oman tyler durdenin
se oli hyvä jätkä ja juttumme sopivat hyvin yhteen
oltiin samaa mieltä
käytiin lenkillä
meditoitiin
se opetti uuden joogaliikkeen
ja sen että olin vapaampi kuin tajusinkaan
jammailtiin keskellä iijoen jäätä
se soitti saksofonia ja huusin
lumi on lämmintä jää on kuumaa
herätimme toimillamme pientä kiinnostusta kuussa
se katsoi jäälle ummistaen silmiään ihmisten
tavanomaisesta tylsyydestä
myöhemmin kaupungissa
teimme kirjoituksia kuuraisiin pintoihin ja teiden varsille
lumi on anarkiaa
rosebud oli kelkka
hän oppi muutaman epäkäytännöllisen sanan suomea
tärkeimpänä me rokataan
puhuin niin paljon englantia että aivoihin sattui
ennen hänen lähtöä
we went busking
mikä tarkoittaa katusoittoa
heitin polkupyörärunoja ja tuntui hyvältä kun ääneni kajahteli kotikaupunkini teillä
runot olivat siellä missä niiden kuuluisikin olla
keskustassa työvoimatoimiston edessä leffateatterin vieressä
joku hullu tuli kaupittelemaan hare krishna kasvispiirakoita jotka ei olleet hyviä
vanha mies pysähtyi kuuntelemaan ja diggaili
nuori jäbä hyppäs mäkkärin edestä pyörän selkään ja heitti saksofonilaukkuun viiskyt senttiä
soitin välillä huuliharppua
moni vastaantulija hymyili
jotkut ohiajavat pyöräilijät luulivat että puhuin juuri heille
ehkä puhuinkin
hetken päästä saksofoni alkoi jäätyä
siitä ei enää lähtenyt kuin 4 sointua
menimme läheiseen kuppilaan juomaan lämmintä
puolen yön aikaan tom hyppäsi junaan ja jatkoi kesälomaansa ympäri eurooppaa
this was his kerouac thing

Pari kamerakännykällä otettua ekstrakuvaa

2011-04-06T09:27:00.011+03:00

Okay. This is my first poem in english. Its written as a payment for a painting I got from an australian painter Ian Marr. The poem is done from an inspiration I got from that painting. The painting is called "Northern Lights" and Ian did it during his residency visit in Ii and Illinsaari.

Islands

I want to tell you about an island
its near a busy highway
if you would stop by it
and just be still for a moment
you would notice the light surrounding this island
and all the rest of the islands further away
the light comes from somewhere inside the islands
and they are guarded by black and green
wood and bushes
theres no people
theres no highway
only little kohina from slight movements of the air
the island continues
the light inside it continues
islands travel
clouds open and close
theres sprinkles of gold dust everywhere
the feeling of a friendship
little drop of blood
left to every view
the proof
I was here

Now, after some technical difficulties, I have two pictures of the painting here aswell. Quality of the pictures is not the best but you get the idea. Painting is done on a recycled board found from the local hardware store.

After writing the poem I remembered a song I really liked few years ago. I had totally forgotten it. Islands

2011-03-29T12:59:00.001+03:00

olin kuin ilmassa leijaileva kasa vaatteita
ilman kosketuksia
ohjailtava raasu
hoitajat mittailivat kehoani
laite mittasi luideni painon
3.67 kg
testattiin herkkyyttäni erinäisille aineille
käsivarteeni ilmestyivät numerot yhdestä kahdeksaan
sain välipalaa
mukaan ilmestyi nuori lääkärinainen
en uskaltanut katsoa sitä kunnolla silmiin
se halusi tehdä minulla lisää testejä omia tutkimuksiaan varten
katoin sen tissejä ja muutenkin tsekkailin
samalla kun poristiin
jotenkin epäilin jatkotutkimuksien aiheuttamaa vaivaa
välillemme kehkeytyi kamppailu
se oli vakuuttava ja laittoi mut lattialle tekemään punnerruksia
huomasin vasta myöhemmin kuinka se pelas mua
aloin pyrkiä kohti sen kuvailemia normaaleja arvoja
en halunnut näyttää tyhmältä älykkyystesteissä
kavahdin ollessani viitearvojen alapuolella
myhäilin kun kuntoani kehuttiin
se kosketti mua vasemman käden valtimoon
tiesi hauiksen alapuolelta juuri oikean kohdan
suostuin kaikkiin jatkotutkimuksiin
nyt olen puoleksi ihminen
puoleksi kone
laitteet mittaavat yötä päivää
joka kahdenkymmen minuutin välein kuuluu sihahdus
paine käsivarressani kasvaa ja sitten hellittää
ranteessa punainen mötikkä joka vilkkuu
kerää tietoa unitutkijoita varten
vyötäröllä toinen

2011-03-23T09:04:00.000+02:00

vierailimme toistemme luona

olimme noin kämmenenkokoisia
tai meistä oli omat kämmenenkokoiset versiot jotka sitten mahtuivat kehon sisään
tulit luokseni
istuit johonkin keuhkojeni kahvilaan
yritin pitää kehoni niin ettei se hyökkäisi sinua vastaan
sinulle tarjoiltiin teetä
istuit ja kuuntelit hiljaista tuulta
joka puhalsi kehoni avoimista aukoista
olin suhteellisen avoin
siirryit alemmaksi kävelit portaat
mietin pystyisinkö päästämään sinut keskivartaloni kohdalle ja vieläkin alemmas
kävelit rauhallisesti ja vakuutuin että kaikki olisi hyvin
tiikeri murisi jossain navan alapuolella
se saattaisi hyökätä
silitit sitä ja se leppyi tavalliseksi kotikissaksi ja häipyi sitten kokonaan
päätit vaipua uneen
tuohon pyöreään tilaan
nukahdit ja häivyit
käynnistäsi jäi ilmaan leijumaan jotain mustaa
sillä oli painoa ja tarvitsin sitä voittaakseni omat sisäiset vastukseni
jotta parempi minä voisi tulla luoksesi

avasin suusi ja kurkistin alas nieluun kuin kaivosmies
sisälläsi katsottiin telkkaria
huoneessa jossa ei ollut ikkunoita
otin töpselin pois seinästä
tuli aivan pimeää
sytytin kynttilän ja sanoin hyss
lähdimme tekemään tutkimusmatkaamme
sinä ja minä
ensin vein sinut sydämesi luo
kuuntelimme sen kumahteluja
välillä yritin tulkita kokemaani mutta se oli turhaa
olimme kuuntelukumppaneita emmekä tarvinneet turhia sanoja
kehosi oli monimutkainen
istuimme maksasi päällä ja katselimme kaukaisuuteen
se lirisi ja sirisi
erikoinen vekotin
menimme mahasi alapuolelle
siellä kuulimme nälkäsi joka oli huutava
ei meinannut kuulla mitä puhui
jostain sieltä päin löysimme aarrearkun
otin sieltä kruunun ja laitoin sen päähäsi
ilahduit siitä
hengailimme ja pidimme toisiamme kädestä
mietin että suutelisin sinua mutta se ei ollut tarpeen
tavallaan pystyisin aina olemaan luonasi
paikkasin kämmenenkokoisen minäsi pienen sydämen
sitten lähdin ja jätin sinulle toisen arkun
pienen ja mustan
on sinun asiasi avaatko sen

2011-03-22T09:16:00.004+02:00

parannus

olin epävarma ja hieman synkissä tunnelmissa
tarvitsin apua
en oikein tiennyt mistä se johtui
paha oloni
menin parantajan luokse
hän tunnusteli kehoani vähän joka puolelta
laittoi kerran päissään nyrjäyttämäni nilkan suoraksi
suoristi selkää joka meinasi koko ajan lyhistyä
niksautti niskan niin että tuntui jaloissa asti
lopuksi siirrettiin hyvää energiaa
selkäni lämpeni
kuin olisi pitänyt suojaviittaa
tajusin juttuja joita päätin soveltaa synkistyneeseen elämääni
myöhemmin illalla
kun olin menossa nukkumaan näin näyn
olin lapissa jossain metsässä
suuriin lehtiin käärittiin vauva
aukaisin käärön ja sisällä oli pelkkää tuhkaa ja jotain sairasta
kuulin parantajan ja hänen kaksoissiskonsa äänen
he totesivat näyn olevan helvetistä
eivät kuitenkaan säikähtäneet
näky vaihtui seuraavaan
sisälläni oli iso susi
se vei minua vahvasti johonkin suuntaan
se oli ihmismäinen ja käveli pystyasennossa
parantaja alkoi repiä sitä pois minusta
revimme sitä yhdessä pois
se oli tosi hanakasti kiinni
mutta seuraavana aamuna kun kuuntelin
se oli menossa jo takaisin kohti metsää
ihan itsekseen

2011-03-19T11:58:00.003+02:00

freestyleruno räppi-illasta

lavalle kapuaa easy e aurinkolaseihin sonnustautunut lätsäpää
joka alkaa heittään räppiä
aisaparinaan sillä on jostain lapin korvesta irti revitty kanto tai jokin merkillinen taikavoimia sisältä puu joka räppää kans
meininki on jees
tapahtuman tuotto ohjataan suoraan afrikkaan
samalla tuodaan esille paikallista musaa
hengailen ympärilläni teinejä
ne ovat kypsymättömiä ajatuksia ja fiiliksiä joita paimennan
pärjään eivätkä ne heittele minua
minut kiedotaan ylisuureen huppariin
isoon syliin ja annetaan rakkautta jota en meinaa uskoa
vanhoja tuttuja
uusia tyyppejä jotka on kiinnostuneita samoista asioista
mixtape kossupatterin hinnalla
halavalla lähtee
se on tissit tiskiin
eipä vissiin
pohjosen räppäri heittää
maha niinku duunarilla ja asenne kohillaan
tuplaaja luo katseita naisiin
käkkärät pursuaa pipon alta
hauskan näköstä meininkiä
jokasella oma pajauttelubiisi ja pajauttelunpuolustusbiisi
lainit pursuaa korvista ulos
lavalle tullesaan moni ei näytä miltään
mutta ku meno yltyy
viis mikkiä ja porukkaa
alakerrassa pääsen afrikkaan
konemusaa ja lyömäsoittimia
kusen rohkeasti pisuaariin ainakin kerran
oon kuka oon
vanhat rakkauskivut painaa
mutta ei ne iltaa pilaa
lähen ku alakaa haukottaan
viimenen bändi ja loppuhuipennus jää
mut ei se mitään

2011-03-18T07:55:00.002+02:00

Istuimme kahdestaan.
Kävelimme kahdestaan.
Puhuimme kahdestaan.
Tilat ja hetket jolloin
katseeni
mietteeni
olivat kulkeneet
seiniä pitkin kimpoillen
avaruuteen osumatta kehenkään
olivat poissa.
Hengitimme yhdessä.
Vaivaannuimme yhdessä.
Nauroimme yhdessä.
Oli kiva hengailla.

2011-03-17T20:50:00.004+02:00

Kaks versiota samasta runosta. Alempi on ensimmäinen ja ehkä vähä rennompi.

I

Aliskan seinään muodostuu huurretta
joka mahdollistaa lumitägin tekemisen
ennen kuin se sulaa
ODB elää!

II

Method Man opettaa
pelin filosofiaa
metodeja
se on tuskastunut nuoreen tähtipelaajaan
joka ei syöttele ollenkaan

III

RZAlta on levy kadoksissa
RZA donkkaa ja pitää palloa rennosti
lepsussa otteessa
itse käytän trampoliinia

IV

Etsimme kultaista Wu-Tang merkkiä
kaivaukset käynnissä

ODB elää!
lukee aliskan harmaassa seinässä
lumitägissä

Rza donkkaa
pitää palloa lepsussa otteessa
lyhyemmät käyttävät trampoliinia
mutta sekin on jees

Method man opettaa
pelin filosofiaa
metodeja
täytyy syötellä hyvin
se on ainoo keino
pohjalta ylös

Rzan levy on kadoksissa
ja se täytyy etsiä
kaivamme maasta kultaista
wu-tang merkkiä

2011-03-14T14:27:00.001+02:00

uni

juhlat myrskyn keskellä

valaistu talo

hiljaista

porukkaa ei paljon

minulle annetaan vahtimestarin rooli jota en handlaa kovin hyvin

lipunmyyjä sanoo etten näytä miltä vahtimestarit yleensä

juhliin saapuu erikoinen nainen

kertoo olevansa pohjois-saksasta pienestä kylästä pienen kaupungin läheltä

hänen kenkänsä ovat tosi resuiset ja näyttää kuin hän kävelisi jotenkin vammautuneena

ystävälliset tyypit neuvovat häntä ja piirtävät karttaan reittejä

vahtimestarin roolissa tarkkailen hänen liikkeitään

joku on sanonut ettei hänellä ole yhtään rahaa ja lipunmyyjä on päästänyt hänet ilmaiseksi sisään

ilta päättyy

joku soittajista kertoo että tämä on erikoisin tilaisuus jossa hän on esiintynyt

sanon että on sekin jotain

kävelemme läpi kaupungin

myrsky lannistaa

talvi ei ole vielä ohi

baarissa resuinen nainen paljastuu kissaksi ja alkaa nuolla käpäliään ja maukua

soitan huuliharpulla bluesia koska se on unen säätäjän toivomus

katson resuisen naisen silmiin jotka syttyvät mustaakin mustempaan mustuuteen

se tuntuu lämpimältä enkä haluaisi lähteä

ovi kuitenkin paiskautuu auki ja kylmä viima pääsee sisään

luomme viimeiset kissatervehdykset

kukin jatkaa omille teilleen

2011-03-13T10:51:00.002+02:00

myräkkä

sitä oli jatkunut jo kaksi päivää
se oli kosto ihmisten liian aikaisesta kevään odotuksesta
lunta tuli solkenaan
jossain myräkän keskellä oli valaistu talo ja juhlat
kovin moni ei sinne eksynyt
kuitenkin niin että esitykset saatiin pidettyä
eli tarpeeksi
tytöt kuiskuttelivat eteisessä pitkin iltaa
puhellen mistä sitten puhuivatkaan
ilta oli levällään
huomasin hiljaisen kohdan ja päätin kirjoittaa
tapahtuman järjestäjä odotti enemmän vieraita ja alkoi hermostuneena juoda
jossain myrskyssä nuori nainen taapersi pyörää taluttaen ja löysi tiensä valaistuun taloon
hänellä ei ollut ollenkaan rahaa
kengät puhki kuluneet
vahtimestari alkoi tarkkailla rahalipasta ja takkeja tarkemmin
tuli joitain ystävällisiä tyyppejä jotka neuvoivat tälle ulkomaalaiselle reittejä
hän kertoi olevansa pohjois-saksasta pienen kaupungin läheltä vieläkin pienemmästä kylästä
hänen kenkänsä olivat todella resuiset ja näytti kuin hän olisi kävellyt jotenkin vammautuneena
ei voinut olla varma mistä lahkeet alkoivat ja kengät loppuivat
kesällä hänellä olisi kenties hyvät sandaalit
hän lyöttäytyi seuraamme
ilta alkoi olla paketissa
oli jokin bändi jossa miehet soittivat naisiksi pukeutuneena
tanssiteatteri joka toi luonnon kaupunkiin ihmisen pesään
vahtimestari lausui runoja
juontaja lakonista vaihtelua sekin
suunnistimme läpi kaupungin
kenkänaiselle tarjottiin juoma
hän kertoili juttujaan
aloin epäillä että häntä ei olisi ollenkaan
kaikki oli ollut liiankin osuvaa
hän oli myrskyn henki
kapoisine kenkineen
kun katsoi häntä hänen mustat silmät syttyivät vieläkin mustempaan mustuuteen eikä sieltä halunnutkaan päästä pois
hän oli kierrellyt siellä täällä
nähnyt vähän sitä ja tätä
minä hetkenä hyvänsä hän pystyisi muuttumaan
valahtamaan lattialle pöydän alle ja juosta kissana menemään
toki tämä oli vain vitsi mutta kun kerroimme sen
hän muuttui vakavaksi
siinä oli jotain perää
kuin olisi kiertänyt auki lankakerää
hän alkoi pestä itseään nuolemalla käpäliään
maukui ja toi esille muitakin huolestuttavia merkkejä
olisinpa itsekin pystynyt muuttumaan kissaksi ja karata väsyneitä juttujamme myrskyn sisään
tuuli oli kovaa ja ovi paiskautui auki
loimme viimeiset kissatervehdykset ja lähdimme
kukin omille teillemme

2011-03-09T15:18:00.002+02:00

Poistin nämä runot kertaalleen blogilta, sillä ajattelin kirjoittaneeni jotain myrkyllistä. Nämäkin asiat on kuitenkin syytä sanoa. Kaksi ensimmäistä on tehty 2008. Edellisten vaalien aikaan muuten.

I

ja sinä päivänä saavuit luokseni flunssaisena

kaikki paikat ihan tukossa
ihan niinku ois jotku simpukat korvissa
muut peittyvät kohinan alle ja ihmettelemme kaupungin tyhjyyttä

käpälöin takamustasi asemalla
pizzapaikan edessä
antikvariaatin edessä
ja apteekissa
puhun äänekkästi ehkäisyrinkuloiden estämistä äpäristä
tiedostamatta viereisellä tiskillä asioivaa lapsiperhettä

kotiin päästyämme
kaksi valopalloa yhdistyy ja räjähtää kuumeisessa orgasminäyssä
otat minut sisääsi silleen ku pacman ottaa pacmanpallukat
plop plop

laitamme jäähtyneet metsämarjajuomat mikroon
mutta on jo liian myöhäistä

vetäydymme takaisin
peittojen alle

II

äänestys

hieman ennen pimeän tuloa
tähtikalottinen retkikuntamme saapuu tienhaaraan
jossa on tehtävä valinta: Sysimusta vai Mustasysi

kummatkin suunnat saavat voimakasta kannatusta
mutta emme voi erota
kerrostalonkokoinen Akakabuto hallitsee vuoria
aivot kivääriluodin lävistäminä

läskit bassoaskeleet lähenevät takaa
horisontin punainen viiva feidaantuu edessä

pidämme toisistamme
yhä enemmän kiinni

III

Kaksi konttia

Asuimme varastoalueella. Tästä on jo aikaa. Pelasin silloin paljon turhia videopelejä. Kaksi konttia kevätsateessa. Moottoritien laidalla. Olimme nuorempia kuin nyt. Konteilla oli järkevät ihmismäiset nimetkin. Puhuimme niistä kuin perheenjäsenistä. Katselimme niitä päiviä viikkoja. Ajalla ei ollut merkitystä kun olimme yhdessä. Olimme pehmeitä. Kovuus purkaantui äkkinäisinä piikkeinä häiriöinä jotka ylittivät ymmärryksemme. En olisi koskaan voinut kuvitella lyöväni sinua.

Naimisiinmenoharhoja.
Lapsiharhoja.

Konteissa alkoi kummitella. Pakenin vampyyreja jotka imivät elinvoimani suoraan erektoituneesta kullistani.

Kaksi konttia
kevätsateessa.

IV

lumi suli ja vei menneessään kebablaatikosta repeytyneen laivan

aliskoissa tippasi

kukkakauppa aukaisi etuajoissa

tomua pestiin kadulta pois vaikka luntakin oli vielä

pukeuduttiin liian vähiin vaatteisiin

etsittiin nurmikoilta kuivia kohtia

joku aukaisi skumppapullon

meiningin haluttiin jatkuvan vielä monta päivää

ilmassa oli lähdön tuntua

kun tajusimme sen meillä oli tosi hauskaa ja koko kevät jäi mieleen hienona aikana

pyrimme etelään ja pääsimme

rakastin sinua niin

2011-03-07T11:08:00.003+02:00

Paris Hiltonin kanssa juttua.

Se kutsu mut sen luokse tai jotenkin vain päädyin sinne. Sen talo oli inspiroiva ja siellä oli olleet monet muutkin runoilijat. Meinasin itekki alkaa heti kirjottaa jotain. Paris oli oikeestaan aika mukava. Ei yhtään sellane ku luulis. Se oli rikas ja meitsi köyhä. Tultiin hyvin juttuun ja jotenki luotin siihen. Se oli aitoo.

2011-03-07T11:07:00.002+02:00

Nimipohdintaa

En ole nimeni. Poltan yhden otan toisen. Ei sen kummempaa.

Olen yhä määreiden ja nimien vanki. Vanginvartijat tyytyväisiä. Vankila suhteellisen seesteinen.

Nimeni historia alkoi joskus 1800-luvulla.

Sen sai nälkävuosien jälkeen orvoksi jäänyt, kirkon adoptoima poika, josta tuli hautakiviä louhinut lukkari, Tuomas Kivelä. Hän rakensi mökkinsä louhoksen lähelle ja asui sitä ison perheensä kanssa. Vanhassa kuvassa äijällä on tyly ilme eikä muorikaan hymyile. Kuva on otettu talon kuistilla ja siinä ovat mukana myös lapset.

Lapsista Viljosta tuli vanginvartija. Sodan jälkeen hän saattoi olla yksi niistä joita kuulusteltiin vankien nälässä pitämisestä. Hän oli lähes parimetrinen ja omasi auktoriteettiä jolla rauhoittaa tilanteet. Hän kuoli suhteellisen nuorena keuhkotautiin eikä hänestä tiedetä paljoa.

Seuraavaksi vuorossa oli vaarini. Hän pääsi ylioppilaaksi pieneltä kylältä ja palasi sinne opettajaksi. Hänellä oli polio jalassaan ja hän kärsi kivuista jotka eivät koskaan menneet pois. Hän on yhä elossa, dementoituneena alkoholin käytöstä hoitokodissa, etäisyyksien päässä kaupungista, vankilasta, vapautumassa nimestään.

Ei ole nimeä jonka voisi ottaa tai omistaa. Hautakivistäkin ne katoavat.

Laitan nimeni tarralappuun ja sytytän sen. Tuhkaa ei tule paljon. Puhallan ne ikkunasta pihalle.

Vielä laittaessani ikkunaa kiinni, tuuli käy ja kuva vanhoista vangeista putoaa ikkunalaudalta kuin kumarrukseksi. Kiitos ja hyvästi.

2011-02-26T13:17:00.003+02:00

menen takaisin niihin
keväisiin jolloin
sytyin

tuon mukanani
tuhkaa ja hiipuvaa
lämpöä

takaa ollaan jo
tulossa ja he
tarvitsevat valoa
mitä seuraavaksi
polttaisin?

muistokynttilän
iltaisin

2011-02-14T10:12:00.005+02:00

eräs ystävä

luulen että aluksi hän oli koira

ei mikä tahansa koira vaan sellainen joka osaa taistella

sähkökitaran soidessa

sitten kuulin hänen lähteneen maailmalle

tullessaan takaisin hänellä oli tonneittain tietoa

johon hukkua

emme enää kuulleet toisiamme

väitimme tietävämme mikä olisi meille parasta

pakotin sinut tekemään kuvia

vuosia kului ja tajusin että olit kuollut

täytyi tulla talveksi

että pääsisin luoksesi

itkin ja vaatteeni värjääntyivät valkoisiksi

soittelin huuliharppua hautausmailla

lähdin kun aloin kuulla

viereisen moottoritien

tutut ihmettelivät

luulin että jätkä oli kuollut tai jotain

läsnäolooni totuttiin

vaikka tiesinkin että huijasin

joku toinen oli ottanut paikkani labyrintissa

olin siirtänyt hänet sinne jotta saisin kuolleen ulos

ja nyt se ruumis viettelikin jo ihan tavallista elämää

hengaili tyttöystävänsä kanssa ja haki töitä kun kerran soittelin

pidemmän päälle se ei ollut ehkä kovin hyvä juttu

tämä elämässä hengaileva väkivaltaisen kuoleman kohdannut tuttu

kaikkialle mihin hän meni hän herätti pelkoa

vaikka olikin hyvä jätkä

ei koskaan lyönyt kaveria niin väitettiin

anto aina paljon sipsejä ja karkkeja

puolet ja puolet

hänellä oli yläasteella aika kova internet hittibiisi

spurkuaiheinen kaljaralli

totuudenmukainen kuva itsestä

sitten oli se vahinko jossa köysi sidottiin ylös ja sitä lähdettiin kiipeämään

en ole oikeastaan kuullut hänestä vuosiin

takapihoilla potkittiin supertelepallolla banaanipotkuja

olit voittanut upouuden pelikonsolin

sitten muutit toiselle puolen suomea

en oikeastaan muista edes nimeäsi

se alkoi v:llä ehkä

olit ärsyttävän näköinen ja mieleni teki möyhentää sinua

senkin isopää ääliö

niin sainpas sanottua sen

juoksin perässäsi mutta olit urheilullinen enkä koskaan saanut maksaa takaisin

välitunnilla keräännyttiin ikkunan taakse katsomaan kun heikki saa raivarit ja ope pitää siitä kiinni

anyways sekin unohtui myöhemmin ja sit hengailtiin taas

olit oikeastaan aika siisti tyyppi

meillä oli jotain juttuakin mut saatiin sovittua asiat kun osattiin kertoa tunteistamme niin avoimesti ja hyvin

ennustettiin toistemme tulevaisuudet

ja ne pitivät paikkansa

susta tuli joku lakimies ja meikä lähti intiaan

so nyt mää oon ollut poissa jo aika pitkään ja aattelin tulla takas tänä kesänä

soittele tai pistä viestiä jos oot maisemissa

käydään jossain istahtaa

2011-02-10T23:05:00.004+02:00

hiljainen kohta

ei turhaa taustamusaa
ei liikaa porukkaa
mahdollisuus tarkkailla
ohikulkijoita
kuulet kellon
tikityksen kuin
mummolassa
ja sitten ruoka
onkin jo valmista
höyryävää kiinalaista
kaupungin paras mesta

2011-02-10T11:39:00.002+02:00

Yo. Esiinnyn Tampereella 12.2 Tiiliskivi-klubilla. Lisää infoa http://www.uta.fi/jarjestot/teema/tiiliskivi/

2011-02-01T21:08:00.004+02:00

lähdin etsimään kadonneita henkilöitä unistani
en löytänyt ketä hain
zombiholokaustin jälkeisen radiotoimittajan
kaiku mustosen
vain

2011-01-29T06:53:00.002+02:00

tom tuli australiasta
mukanaan hänellä oli saksofoni
hän puhui että meidän pitäisi mennä ja tehdä asioita
keskikaupungilta alkoi kuulua katusoittoa ja runoja
mäkkärin kulmalla nuori jätkä hyppäs pyörän selkään ja heitti saksofonikoteloon viiskyt senttiä
huomasin ohikulkijoissa pientä hymyilyä
vanhempi äijä pysähty jutteleen
karkotettiin pois hare krishna hullu joka myi huonoja kasvispiirakoita ja käytti taiteilijanimeä iivana julma
hieman myöhemmin saksofoni alkoi jäätyä
siitä ei lähtenyt enää kuin neljä sointua
odottelimme tomin junaa
puolen yön aikaan hän jatkoi matkaansa ympäri eurooppaa
mukanaan pari lausetta
lumi on anarkiaa
me rokataan

2011-01-25T17:23:00.000+02:00

työttömät opettelevat soittamaan huuliharppua

kun ei ole rahaa sinulla on blues

hautausmaalla tiukka yleisö

ei sielläkään voi soittaa miten vaan

alat tuntea ahdistavaa tarvetta joko häipyä tai soittaa paremmin

hengitä niin että tunnet hengityksesi

opettele soinnut

pidä keikka työvoimatoimiston edessä

jes!

katso kuinka aurinko valaisee kaupungilla rakennuksia joita et ole ennen nähnyt

2011-01-23T20:43:00.002+02:00

Luonnoksia illanvietosta

Elvytetään. Healttipaketti. Talosta olisi haettava ammuksia mutta reissu sinne on uhkarohkea ja johtaa koko ryhmän kuolemaan. Pelattavia hahmoja dissataan. Rullahuuli Bitch Vanha pösilö. Kovimman näköisin jää huomiotta. Zombit maatuvat nopeasti. Niitä on tavallisia tankkeja smokereita fat bastardeja jotka oksentaa päälle ja räjähtää ja sellaisia jotka imevät metsään pitkän välimatkan päästä sekä noitia jotka itkevät ja joita ei kannata häiritä. Kenttä päästään läpi muutaman yrityksen jälkeen. Tilastoissa Hene johtaa tiimikaverien pelastamisissa. Villellä on eniten tappoja 703. Zoey pelin itsensä ohjaama tiimikaveri on menehtynyt. Hän ei ehtinyt laivaan.

Molotov ja viimeinen hyvä teko. Samalla kumotut bisset. Totuttelua vaativat ohjaimen napit. Ilmoittautuu palvelukseen. Voin kuvitella sen viime vkl tyypin tuonne. Smokkeri lähtee vetämään raahaudun ja luulen jo kuolleeni kun Ville tulee ja pelastaa. Nauretaan tekoälyn huonoudelle. Kehutaan peliin saatua arvaamattomuutta. Zombiholokaustin syy tuntematon. Jossain seinälle piirretty räjähdyssieni. Huonoa englantia. Vene saapuu viime tipassa. Mahdollisimman monipuolinen asevalinta takaa läpipääsyn. Tätä kohtaa ei ole aiemmin päästy. Jotain on saavutettu. Pausen aikana puhutaan vakavia. Kerrataan kuulumisia.

2011-01-21T22:10:00.001+02:00

vanginvartijoista

ne ovat mukana päivittäisessä elämässäsi

saatat kohdata niitä joka kerta kun kohtaat ihmisen

on helppo tehdä niitä mistä vaan

esim. työkkärin tätistä

luoda esteitä

niin että luovuus menee hukkaan

huomaat elinpiirisi kaventuneen

olet omalla mukavuusalueellasi

lukkiutuneena yhteen kuvaan jota pidät itsenäsi

liikkumisesi evätään monin paikoin

et osaa päättää

näet unia joissa tuulessa putoilee lentokoneen osia

talo järkähtelee

vanha mies käyttää luotiliiviä tyynynä

lähde nyt

kun vielä uskallat ottaa kolhuja

2011-01-21T21:18:00.005+02:00

vankila-arkkitehtuuria

matkaselli 11 oulun vankilan maakerta
anna elämäsi jeesukselle nyt
isoin kirjaimin betonisen tasanteen yläpuolella
niin että voi helposti kuvitella jonkun rukoilleen siinä
tekstiä täydentää risti
cruciform
itä ja länsisiivet
lentävät kädet
kun saavut monttuun asiat etenevät pystysuunnassa
laitat lappuja vetämään
viestiä terävään päähän
ylemmille arvoasteikoille

jutut liikkuvat epämuodostumien
naisen vartalon keinahtelujen
miehisen elimen pidennyksen
tarpeettomien asioiden
ratsaushanskan väristen pillereiden
elämän viisauksien
kyrpiintymisen
monta miestä vieneen nelossellin

riisutaan
luodaan profiili ja otetaan kuva heikoimmasta hetkestäsi
tästä kuvasta tullaan jatkossa tekemään monia johtopäätöksiä
kirjataan ylös arvet tatuoinnit
omaisuus
kaikki minkä tuot mukana
kelan etuisuudet
silmien väri
kysytään haasteista
pannaan merkille hajusi

toisaalla
alkuperäisestä rakennuksesta tuonnempana
uusi kerros nousee
se on pelätty
valoisa
lähes liian kirkas
jokseenkin kylmä
kognitiivisella psykologialla poweroitu
luovaan tekemiseen altistava
rajoja rikkova
muurin murtava
käsille uutta merkitystä hakeva
korvausvelvoton
sisäiseen kehitykseen kannustava
hieman itsetunnoton
hiljainen
syrjäänvetäytyvä
muuta rakennusta kuunteleva
sille salakavalasti alistuva
aina silloin tällöin luonteensa näyttävä
jotain josta ei myönnetä välitettävän mutta jota kaivataan
se on uusi radioviestijärjestelmä jatkuvassa kamppailussa tasaisena humisevan basson kanssa
toisinaan mahdoton ja sellaisena hyväksyttävä
saatanallinen epävarmuus ja hyvät jo itäneet siemenet

vastaanotettua

itku
anelu
täsmällinen kohteliaisuus
hyvän joulun toivotus venäläisellä aksentilla
kurin ja varmuuden vaatimus sen kohteena olevien taholta
kuuliaisuuden ohessa järjestelmällisesti näytetty keskari
arvostus
sellin ikkunasta kajahtavat sähköurkujen muhkeat saundit
useiden ovien takana kaikuva hakkaus jota voi erehtyä luulemaan remontin ääniksi
kuutioitu hiljaisuus joka eristää fyysisesti läheiset osat toisistaan niin että välille jäävä tila täytyy pelosta ja epäilystä

suo

- mi

suo

- mi

suo

- mi

lähes kadonnut sotavankien hautausmaa
suojelevat esi-isät
joku jonka täytyy homma hoitaa

tuhansien puukotusten
rewindinä pyörivän tilannekelauksen
saavuttamattomien oikeuden pöytäkirjojen
keskellä
loistava suon marja
hyvä on hyvä on

pedofiileille, raiskareille, pahimmille hylkiöille, kasvottomille pyöveleille, tavallisille tallaajille, naiiveille kyynikoille, uusia kännyköitä ostaville
rajaton rakkaus

apua
en ole tehnyt mitään
en ole tehnyt mitään
olen vain kohonnut kohoamistani
kuin lieastaan katkennut ilmapallo
keskiaikainen kuorolaulu
kuiskannut käsilleni että ne tekisivät
syyttömyyden syöpä
apua
apua
en ole tehnyt mitään
voi hyvä jumala, allah, mikä tahansa tai kaikki valaistuneet yhdessä antakaa minulle voimaa muuttaa sanat teoiksi
löytää sanat jotka aiheuttavat hyvää
olen kohonnut liian kauas
kuin lieastaan katkennut ilmapallo
täytyy päästä takaisin
pudota jälleen useiden yhteiskuntakerrosten läpi
ilman laskuvarjoa
olen elänyt yli varojen
tavarahissin toimivuus edellyttää että tajuaa autettavien olevan vanhan ladatun aseen edessä
jos et tiedosta tätä sinusta tulee kukkahattutäti
ja aseen pitelijöiden täytyy tajuta syyllisyytensä rikosten liikkeellepanevana voimana
jatkuva liike
ylhäältä alas
vapautuva ruumis ja virta

2011-01-10T19:03:00.001+02:00

palan halusta nähdä sinut
olet kaikkialla

2011-01-06T20:57:00.003+02:00

viime aikoina olen taas miettinyt sinua
en tiedä eroaako se aikaisemmasta
eräät merkit kertovat että emme enää tuhoa toisiamme
tulitikkurasia on revittynä lattialla
autamme toisiamme vapautumaan
vartija menettää virkansa ja suuttuu koska ei ole enää mitään vartioitavaa
hänen reaktionsa ymmärretään ja pian hänkin jo leppyy
lähetän sinulle pitkiä viestejä
ne lyövät kuin aallot rantaan
osaat suhtautua niihin oikealla tavalla ja ottaa etäisyyttä
kuvamme ovat haalistuneita
syksyisellä rannalla riisuuduimme ja kastauduimme mereen
jotain uutta syntyi
huomaan sinun muuttuneen ja itsenikin
olemme menneet menojamme
ja miten voisi pitää kiinni enää mistään
minulla on oikeus olla surullinen
katsella vanhoja kuvia
jähmetellä
siihen minulla on täysi oikeus
mutta kuka sitä vaatii?
ketä se hyödyttää?
olen nähnyt näyn viidakosta
pienen henkäyksen joka oli täynnä elämää ja juhlaa jonka eläimet ja linnut ymmärsivät
kesä kiihkeimmillään
aamuisin herään ajatukseen että pakko saada nainen
se on yksinkertaista ja haihtuu kun keskityn tarpeeksi sänkyni petaamiseen
ulkona ihmisten seurassa saatan kyylätä liikaa ja omituisesti niin että alan itse kuvitella että muut kuvittelevat minun olevan joku raiskari tai pervo
pidättyväisen neurooseja
enpä kuitenkaan kiirehdi ja anna halulle valtaa
käyn merkityksellisempiä keskusteluja kuin ennen
asiat tapahtuvat luonnostaan
niillä ei ole kuviteltuja päämääriä
tunnen toveruutta huonekasvini kanssa
se on käynyt läpi kuoleman lähikokemuksen ja voi tällä hetkellä hyvin
odottelen ehkä vähän liian innokkaasti että se alkaisi taas kukkimaan
pitäisi vaihtaa mullat ja pyyhkiä pölyt lehdiltä
kunhan kevät tässä etenee

2010-12-28T20:33:00.001+02:00

on kulunut neljä vuotta siitä kun kuolit
tämä on ensimmäinen kerta haudallasi
vieressä paljon aikaisempia syntymävuosia
sinut on haudattu vanhusten keskelle
tähti ja risti
lasinen enkeli kiven päällä
joku on tuonut vaaleanpunaisen kukan joka on jäätynyt nojaten hautakiveesi
pari loppuun palanutta kynttilää
katselen hautakiveäsi tovin
nimesi häviää siitä
hautakivestä tulee tavallinen kivi
aivan kuin mikä tahansa kivi missä tahansa
ajan mittaan maadut
olet varmaan nyt jo ihan luurankona
kuten kaikki sisimmiltään
osoitan valoa hautakiveesi ja toivon sinulle kaikkea hyvää
rispektiä ja rakkautta
peace bro
puhut minulle ja valaiset omaa rooliani teinivuosien kaveriporukassamme
miksi ehkä selviydyin
miksi katson hautaasi etkä sinä minun
tänks duud
olen murehtinut liian kauan
kirjoittanut sinusta ja siitä mitä tapahtui pääsemättä kunnolla asian yli
tekstit täynnä säikähtäneen eläimen katatonista raivoa
mielipuolista toistoa
nauha jäänyt päälle
yhä uudelleen kaikuva ilta-sanomien otsikko
järkyttävä vahinko
jotain millä mässäillä
mille antaa selittäjän rooli
nimesi hajoaa osiin
hengailen vielä hetken aikaa
kunnes sanot että voin lähteä jo menemään
ennen kuin jäädyn kokonaan
pienikin visiitti riittää
voinhan tulla vielä uudestaan

2010-12-13T21:30:00.004+02:00

naapuriin tutustuminen

kieriskelen sängyssä ja uni ei tuu
korvatulppien läpi kuuluu rytmikästä puhetta
englannin nigerialaista murretta
täytyy mennä selvittämään mistä on kyse
naapuriin on muuttanut jalkapallovalmentaja
paleleva ladi
hän kokkaa hyvää papuhässäkkää johon voi sekoittaa jotain banaanilta näyttävää hedelmää
välillä hän pyytää käymään jos on ongelmia saada jalkapallokanavat näkyviin
hän tykkää kokiksesta ihan hulluna ja joskus voi mennä viikkoja ettei hän muuta juokkaan
asiat kotimaassa eivät ole kunnossa
videolla poliisi ja armeija ampuvat protestoivia siviilejä
entisen kuvernöörin kotoa löytyy rahaläjiä joita ei ole edes pankissa
its crazy money
maa on rikas
niillä on kaikkea you name it
silti jos käyt yliopiston ja kouluttaudut et saa töitä edes siivoojana
whats the point in getting an education
lot of people get in to drugs
we need a divine intervention
or revolution
naapurimaassa ghanassa on asiat kääntynyt paremmin jonkun tyypin ansiosta jota on ensin kidutettu ja sen kynnet revitty irti ja sit se on tullut takaisin ja saanut valtaa ja sanonut maan eliitille että jos he luovuttaa kaiken minkä ne on ryöstänyt
he may consider keeping them alive
ja ne tyypit on allekirjoittanut sopimuksen ja on saanut pitää henkensä
maassa menee tällä hetkellä hyvin ja ladikin ois luultavasti siellä jos ei ois tullu tänne
joten ehkä kaikki ei oo niin huonosti
ladi on pelannut monissa maissa ja tunnistaa joitain pelaajia taustalla pyörivästä valioliiga matsista
jalkapallo on pitänyt sen poissa ongelmista
just football football football
sillä on tyttöystävä bangladeshissa
6 vuotias poika jossain
jouluna se lähtee intiaan ja se on ollut kaikilla mantereilla paitsi australiassa
ollaan sovittu sen ja toisen naapurin kanssa vessan siivousvuoroista
lupaan kertoa sille jotain suomesta

2010-11-22T14:09:00.000+02:00

käy niin kuin yleensä käy
väistämättä elämä tuottaa eteen esteitä
kylmä viima puhaltaa ikkunan välistä
aikaisemmat teippaukset eivät kestä
kännykän viestiluonnoksissa odottaa iso läjä öisin kirjoittamiani unia
jokin on vialla kaapelissa jolla voisin siirtää ne koneelle
yhteys on poikki
uusia ohjelmia asennettava
vanhaa shittiä saatava pois tieltä
kansioiden uudelleen organisointia
muistikuvia
levyjä jotka olin ehtinyt jo unohtaa
kestää taas päiviä ennen kuin olen takaisin kehissä
mutta ei se mitään
i can take it
olen kuin ydinlaskeumasta selviävä torakka
öisin lohduttava kuu
se on kuitenkin ollut siellä aina
nähnyt monta tyyppiä jolla asiat paljon huonommin
nää on pikkujuttuja
ja sitä paitsi kohta huomaa että ongelman poistamisesta tulee sinällään tekemistä ja se muu mukamas tärkeämpi juttu unohtuu eikä sinne oo mikään kiire koska nämä asiat on muutenkin selvitettävä juurta jaksaen mikäli haluaa edetä ajautumatta takaisin samaan looppiin

2010-11-13T20:58:00.001+02:00

päätöksen jälkeen

aina silloin tällöin
luemme toisillemme iltasadun
on mukava tietää että on toinenkin maailma
välillä kuuntelen enemmän ääntäsi kuin tarinaa
olisimme olleet nuoret vanhemmat
arat sadun luvussamme
mutta se on mennyttä
ja ihan ok
luentasi on varmaa
luotan siihen
osaat tehdä äänelläsi jänniä juttuja
jotka naurattavat minua
jotenkin se liittyy vaihteleviin äänen painoihin
hassujen sanojen yhteydessä
pientä lauluun venyvää irrottelua
osaan tämän lajin myös itsekin
osaamme sanoa juuri merkitykselliset sanat
siten että toinenkin tietää mille milloinkin nauretaan
korvakarkkia

muumien esi-isä turvassa kaakeliuunin perukoilla
pinkkiturkki päällä
aurinkolasit silmillä
niin ja sit se räppää kans

2010-11-10T20:27:00.000+02:00

tuttu dj suosittelee
rankempaa räppiä
levyn kansi metalliin viittaava
punamusta
illi maisema
ja parrakkaita äijiä
sopivaa siivoukseen
populaatio kontrollia
raffia ug-meininkiä
pidemmän päälle tajuaa olleensa melodioiden ja täyteläisyyden orja
tässä ei ole ollenkaan sitä
pieniä saundeja
8-bittisestä kasattu happosade
tuli jossa palamme

2010-11-03T18:39:00.002+02:00

http://fi.wikipedia.org/wiki/Polkupy%C3%B6r%C3%A4varas

2010-11-03T18:22:00.003+02:00

ylistys pyörävarkaille

aina kun pyörä varastetaan
sillä on täsmällinen merkityksensä ja ne joilta se on varastettu
ovat täsmällisesti ansainneet sen

pyörävarkaus ei ole rikollisuuden muoto
vaan määrittelemätön voima joka säätää
eri elämänkulut sellaisiksi kuin niiden pitäisi olla

pyöräsi varastettiin
entä sitten
se oli hieno terässiipi joka ei jäätynyt talvellakaan
entä sitten

ensin se harmittaa
pysähdyt
miettimään kaikkia niitä rajattomia mahdollisuuksia
joita nykyinen tilanne pitää sisällään

se on viesti
olet unohtanut itsesi
sinulla saattaa olla toinenkin pyörä

tai joudut näkemään vaivaa uuden hankkimiseksi
ettet ottaisi asioita niin itsestään selvinä

voit alkaa silmäillä
ostoskeskuksen pyörätelineitä
pimeitä pihoja

jotkut lukot ovat helppoja
jos palaat humalassa takaisin kotiin ja matka on pitkä
siitä vaan

mieti että teet
palveluksen

2010-10-31T20:44:00.003+02:00

taidan olla yksinäinen kun puhun kuolleille
mutta niin ovat hekin

tunnustin vanhalle kaverilleni
kaikennäköistä hankalaa mistä en ole eläville pystynyt
viime aikoina puhumaan

en tiedä ymmärsikö hän
ei ollut mikään tunteellinen kaveri
se tuntui kuitenkin helpolta

kysyin miten menee
ihan ok
mikäs tässä kuollessa

puhuimme lyhytsanaisesti
emmekä kovin pitkään

tärkeää oli lähinnä ele
toisen tiedostaminen

palasimme takaisin seurueeseen
jossa oli eläviä ja kuolleita
vanha jengi

pöydällä kasetteja ja monenlaisia tallenteita
yhdessä kuuntelemiamme bändejä

2010-10-26T22:16:00.004+03:00

nyt on sopiva aika
tankata
syödä
odottaa hetki
käydä kusella ennen elokuvaa
chillata
valmistautua
puhaltaa takahuoneessa ennen esitystä
kumartua hetkeksi maata kohti ja lausua pari toiveikasta sanaa
kuin jalkapalloilija ennen kentälle menoa
kuunnella pari lempibiisiä
suudella jotain tärkeää esinettä
sytyttää kynttilä ja antaa sen palaa sammuksiin
sitoa kengännauhat
ryhdistäytyä peilin edessä
käyttää mielikuvaharjoituksia ajatuksien tasaamiseen
sulkea kännykkä ja muut lähelläsi olevat elektroniset laitteet joista voi aiheutua haittaa seuraavien hetkien aikana
varmista että mukanasi on tarvittavat suojavälineet
hieman rahaa
avaimet
ei paljon muuta
ei liikaa kantamusta
eväät
ja se ettei levy jäänyt päälle
ehdit vielä

“You better check yourself, before you wreck yourself”

2010-10-22T21:10:00.002+03:00

kuinka vapauttaa haamuja

1.

valitse sopiva kohde esim. lapsuuden pihapiiri

2.

odota oikeaa hetkeä, mieluiten täysikuu ja kolea syysilta

3.

viritä työvälineet kuntoon, testaa pyöränlamppusi toimivuus ja kuiskaa siihen jokin rukous

4.

kierrä piha kolmesti

5.

älä välitä vaikka tyypit parvekkeella pitää tekoasi kummallisena

6.

kokeile vanhoja pomppukohtia vaikka ne onkin tasoitettu

7.

tunne kuinka selkäsi takana rapisee

8.

johdattele haamut samaa reittiä mitä olet tullutkin

9.

vapauta heidät turvallisen välimatkan päässä kuiskaamalla jälleen pyöränlamppuun

2010-10-17T12:03:00.005+03:00

joitain ovia

303

vaatii kaksi tai kolme kunnon polkaisua
täytyy muistaa että käytävän seuraavat ovet löysempiä
joten polkaisu niihin saa aikaan töykeältä vaikuttavan paukahduksen

305

täytyy asemoida siten että ovi ei tule aivan kiinni asti
väliin jää ilmaa
ja salpa menee helposti paikoilleen

205

varmistusrautaa täytyy tosissaan painaa mutta loppuosa siitä
sujahtaa vauhdilla
ja sormet saattavat jäädä kivuliaasti väliin

210

vain pieni avaimen kosketus riittää kiinni saattamiseen
päästää toimivuudesta kertovan kalahduksen
kuin rasvatut aseen osat